Todella kummallisen logiikan mukaan nimetty debyyttilevyn kiertue lähti käyntiin upeasti Helsingin sykkivästä ytimestä. Pulma tuli, kun parkkipaikkoja ei kirkonkylällä löytynyt tunninkaan etsimisen jälkeen. Helsinki perjantaina klo 16… täysi inferno!

Tavastian kainalossa toimivan Semmarin kokoluokka ja sijainti tuntuivat ytimekkäästi loistavalta – onhan bändiäkin kelmuttu toistuvasti jos jonkin ”pikkuveljeksi”. Mikäpä siinä, juuh. Pulma tuli, kun paikalle ilmestyikin jotakuinkin kaikki eteläisen Suomen tutut ja fanittajat. Jonoa oli kuulema pahimmillaan sisäpihalta tielle asti ja liput loppuivat jo ennen yhtätoista.

Keikkasettiä Stam1na oli treenannut mukavan runsaasti, kappaleita valmisteltiin kuntoon juurikin passelisti sen vajaan tunnin setiksi, kaksitoista raitaa. Pulma tuli, kun yleisö ei ollut tyytyä kahteen encore-kipaleeseen. Biisit kun vain yksinkertaisesti loppuivat kesken.

Olimme kiinnittäneet alkaneelle kiertueelle Kai-Pekka ”Gaykka” Kangasmäen, joka ajoikin bassonsa sisään suht täydellisesti. Miehen tukka on kuin tuulen puhaltama, sellaisen jättipropellin räjäyttämä taideteos… kuin Rasmuksen Laurin kuontalo, mutta lemiläisempänä. Pulma meinasi tulla Kaikan head-bang -osastolla tukan pituudesta johtuen, mutta miehen habitus jättikin moppilettien temput omaan arvoonsa. Kaikka rocks like an eagle!

Kotkan lailla rokkasi myös Kake, jonka hikipannan ”Leppoisasti lemiläinen” -toteamus sulatti meidän kaikkien hemisfäärit. Pulma esiintyi, kun mies kyseli post-gig itseltään: ”Olikohan se LIIAN leppoisaa?”. Onneksi Kaarlon legendaariset Pantera-shortsit olivat kuin olivatkin (videotallenteen tarkistelussa) erinomaisessa basarityössä ja kerrankin näyttävästi esisillä, kun ukkeli kävi huudattamassa yleisöä laulumikkiin encoren hurmioon.

Mielestäni uusiutuminen oli eniten läsnä Olkkosen Pekkelillä, jonka uusi seiskakielinen Ibanez ja yksikielinen kitarisa-aparaatti olivat sisäänajossa molemmat! Esimerkiksi Pahan arkkitehdin kertsit saivatkin mukavaa lisäväriä Pöksyn ulinasta, vaikkakin pulma tuli kun mies ei kuulema kuullut mitään omasta tulkinnastaan. Tuotahan ei varmasti kukaan kuitenkaan pahalla painanut, sellainen showpropelli jätkän päästä jälleen kerran muotoutui.

Nuppejahan väänsi yhtyeen keikkaruuvvari/järki Jusbaum, työparinaan roudari/paitamyyjä/kitarasankari Jyri: Elämää suurempi tyydytyshän siitä tulee, kun on oikeasti joku lavan sivulla valmiina singahtamaan pulmatilanteisiin. Pulmahan tuli, kun show-kukkomainen lavallenouseminen jäi allekirjoittaneella puolilentoon – lavalla odottavassa soittovalmiissa Ltd:ssä ei ollut hihnaa. Voi loiri, oisittepa nähneet sen tahdin millä Jyrkkä singahti Semmarin pikkuruisen bäkkärin skebalaukulle sitä hakemaan! Sitäpaitsi, kaveri onnistui myymään valehtelematta miljoona uutta bändipaitaa. Perfect match!

Tapahtumahan oli Tuhma-klubin kahden yhtyeen iltama ja ensimmäisenä bändinä esiintynyt Mary työsti kyllä sellaisella forsella, että meinasi tulla tuhmat lahkeeseen. Tuhman Patzy ojensi Stampoille ihka-aidot Helvetin 16 -pelipaidat, joista miun oli tottakai revittävä hihat ja kaulus… aitoon keikkapaitatyyliin! Se päällä oli hyvä lasettaa ja hikoilla. Pulmahan tuli sitten hikisten laulusuoritusten kanssa – intsekritiikille annan täyden painon, koska keuhkojen kapasiteetti ei onnistunut täyttämään tarvittavaa tunnin painepuristusta tyydyttävästi. Samoin, äänihuulten pakotettu kouristustila oli tuhoisaa tulkittavaa, ei ihan riittänyt haluttuun tulokseen ääni.

Mahtavaksi onneksi ja illan tärkeimmäksi asiaksi muotoutui kuitenkin tottakai yleisö, jota oli perkeleesti ja joka huusikin sitten lyriikoita täyttäen ne pahimmat kohdat köörivokaaleilla. Suurkiitos kaikille paikalle saapuneille, olemme surkuhuopaisasti anteeksipyynnön velkaa pakkasessa jonottaneille. Eiköhän koiteta seuraavalla julkkarilla hankkiutua siihen naapurisaliin, mahtuisi immeiset sisuksiin palelemasta! Tästä on hyvä jatkaa Lappeenrannan suuntaan, treenikämpän kautta.