Rieskaa Tauluun -syyskiertue keikka nro. 9

Mitä tekee lemiläinen musiikinharrastaja kun helsinkiläinen klubi on täynnä pääkaupungin kriittisimpiä, tarkkasanaisimpia ja rock-orientoituneita musiikkitoimittajia, mediatuottajia, keikkajärjestäjiä, levy-yhtiöiden edustajia ja alan julkimoita?

No menee lavalle pelkät bokserit jalassa ja Lem1-paita päällä vetämään viisi heavy metal-biisiä. Ja viimeisen biisin aikana ilman paitaa.

– – –

Niin sitä taas vietiin hulluja ja humalaisia kohti soiton riemua ja rajatonta rakkautta, Helsinkiin. Infernon menestyksekkäästi paisuttua sekä sulauduttua useaan muuhunkin Suomen musamediaan oli juhlan paikka, tyyppien juttu täytti vuosia… vaan myös TeamJJ:n Jykä oli numeroa iäkkäämpi, samana iltana. Tuplasynttärit, Loiroooo!

Juuh, tiedossa oli siis tällainen ”show case” repäisy, englanniksi real eazy piizy roknrol banzai. Neljä omaa ja yksi lainakappale. Infernon Terppa oli tehnyt tarjouksen josta emme voineet kieltäytyä: mikäli veivaisimme yhdenkin kappaleen legendaarisen Stonen sävellyksistä, saisimme yhden ylinmääräisen jutun yhtä juttua. Tämän jutun jo kimmallellessa silmissämme ja kurkut kuivina sovimme treenaavamme yhtyeen debyyttialbumin avausraidat Get Stonedin viikon aikana, jokainen cd:ltä opetellen.

Ja näin tehtiin. Pexi riensi kirjaston musapuolelle lainaushommiin, sillä oli antanut aikoinaan oman kappaleensa Stonen kokoelmasta Kakelle kuulosteluun (siis huomioitavaa on, ettei kummallakaan äijistä ollut omistuksessaan itse albumia… pakanat…). Niin se läski taipui jokaisella kohti keikkaperjantain soundcheckiä, joka olisi sitten yhteistreenin paikka (huomioitavaa on myös, että Stamina soitti kyseisen kappaleen viimeksi yhdessä 1997 Lemin diskokeikalla – aivan nollasta emme siis hommaan lähteneet).

Vaikka Stam1nan pojattaret ovat melkoisen tunnontarkkoja pitämään livenä vedettävät biisinsä ERITTÄIN tarkkaan treenattuina, tällä kertaa puitteiltaan melkoista punk-keikkaa muistuttava tapahtuma salli äijien vetää puolireenattu kipale setissään. Hommaa helpotti kummasti, kun mikrofonin varteen pestattiin yllärisektorin Suomen Janne Joutsenniemi, Saikkosen Lasse. Tuttuna naamana The Macheten ärjyjänä Lasse otti sanoituslapun mukaansa (jälleen pakana isolla P:llä!!11!!) ja päästiimpä tuota Stonedia vetämään muutamaan testikertaan ennen ovien avautumista.

Keikka sinänsä oli ihan jees, melkein ehti jopa hikirauhanen avautua. Onneksi vaatteita oli vähän ja yks juttu kylmää. Ennen keikkaa oli yhtyeen tyypit maistelleet myös vähän yhtä ilmaista putkijuttua, jonka sponsoroimana soitto kulki kuin kulkurin valssi.

Coverbiisi räjäytti pankin, Lassen tulkitsemana homma toimi kuin tarpeeksi. Mies tarttui suht staattista ja noin satapäistä yleisömerta pillistä ja puhalsi kuin ukko-Nooa. Rokmonsteri taisi myös univormaaliuden lait, tipautti potkuhousunsa, nakkeli yläosansa oraville ja tarjosi silmille lihaisan miehekästä herkkukangasta a lá Stampiot. Juuh. Tätä kutsumme jo toimivaksi yhteistyökuvioksi bändin ja levy-yhtiön välillä! Olisittepa kuulleet eräänkin Riekin Matiaksen muhevat mietteen kun takahuoneeseen ehdimme! Merkkejä salaperäisesti luvatusta exstra-jutusta en avoimin silmin katsoessa kyllä tainnut nähdä, vaan tokkopa tuota kainostelemaan: illasta ei jäänyt puuttumaan edes yhen juttu-tarkastajan pistovisiitti tahi Herra Ylpön salaliittoteoria Stonen ja Metallican välillä. Jep, sitten taisi olla yhden jutun aika. Ja yhden toisenkin. Periaatteessa, ei kolmaskaan juttu kulkuriksi tee. Vai tekeekö?