”Katoppas, poika kävi kiertueella!”
– anonyymi virkavallan edustaja loppuvuodesta 2006
En ole varma riittääkö 40 keikkaa vuodessa nimittämään bändin ”kovaksi keikkailijaksi”. Siltä se nyt kuitenkin tuntuu, varsinkin jo toinen heilahtanut kesä ilman vapaita viikonloppuja. Toisaalta, syksyn Sakara Tour olikin sitten pelkkää serpentiiniä, ilmapalloa ja vappuhuiskaa, välillä jopa kirjaimellisuuteen saakka (kts. Sakara Tour dvd – ilmestyy keväämmällä). Hynynen laulaa Kummitusjunassa että ”pari vuotta vanhensi minua ainakin kymmenellä”. Läheltä kun katsoo peiliin kovassa valossa niin näinhän se menee. Kieroutuneesti siitä kiertämisestä kuitenkin pitää. Menisi vielä se viideskin kymmen heittämällä. Sitten pitäisi kylläkin valmistautua heittämään pari muutakin oleellisesti elämään liittyvää asiaa.
Studiotyön kanssa on ehkä sitten eri juttu. UKK:n kanssa meinasi kyllä tältä apinalta lähteä käsistä välillä jäljellä oleva järki, välillä juhlallisesti vannottu juomattomuus. Toivottavasti Kaikalla on edelleen tallessa videopätkä, jossa Miitrin tarkkaamon metallirunkoinen toimistotuoli saa uuden teollisen muotoilun Hyyrysen ja eräänkin saksalaisen jääkärimestarin yhteisvoimin, Pitkät kalsarit ja prätkäbootsit jalassa. Siinä on hyvät lupaukset ruplaa kun tehdään heviä, perkele.
Vaan onko se oikeasti rankkaa se keikkailu ja studiossa munasilteen heiluminen? Kuka nyt asian mitenkin ottaa, rankkaahan saa vaikka trampoliinijumpasta jos asian niin haluaa. Kangasmäen, Velinin ja Olkkosen tuntien on kuitenkin parasta valmistautua jälleen väkevään koitokseen: on haastettava kollektiivinen alitajunta, pääkallot, jännetupet, kitarisat, rumpali, basisti, basistin huumorintaju, basistin ymmärrys, basistin lompakko ja kotiavaimet. On uhrattava aivot häpeän tunteelle, pelolle, itsesäälille ja -syytöksille, katkeruudelle, vihalle, turhautumisille sekä puhtaalle vitutukselle. On uhrattava itsensä taiteen alttarille! (Meinasin lisätä listaan ”on uhrattava vuohi väärinpäin Saatanalle”, mutta se olisi poliittisesti epäkorrektia ja lukijoita harhaanjohtaa – me lemiläiset uhraamme näet lampaita ja Saikkosen Tuomolle, exclusively).
Torttu på torttu ja hillot silmille: Stam1na on tähän päivään mennessä leiponut kasaan noin viiden biisin kyhäelmät ja treenaillut hiljalleen syntyvää materiaalia hyvässä hengessä, ilman sen kummempaa stressiä tulevasta. Joitain uudistuksia on luvassa, yhtye pyrkii etenemään ja kehittämään polkuaan rämeikössä, jonka mustat suonsilmäkkeet huokailevat kutsuvina ja yllättävän alkoholipitoisina. Näin varhaisessa vaiheessa sen enempää faktoilla keulimatta tahi etuilematta kuulutan Stam1nan seisovan pitävällä pohjalla – vaikkakin kaltevalla sellaisella. Mutta se on vain rock’n’roll.
KOMMENTOI