Mikä on maailman vanhin soittopeli?

Likipitäen kuukauden leppuutus keikkahommeleista ei tuntunut ollenkaan pahalle. Stam1nan miehet pistelivät treenikämpillä uutta materiaalia ojoon, koettivat ymmärtää kitarisoivan solistin uusia riffejä ja peukaloivat elämää jälleen hieman tervehenkisemmin.

Kitarisoivan solistin uusi seitsemänkielinenkin valjastettiin käyttöön. Kyseessähän on baritoniskaalalla ryyditetty demonin peitsi, jolla voi sivaltaa vahingossa eturivin pääkallot auki. Onneksi kämpillä ainoa sivallus kohdistui olutpulloon.

Kouvolan jäähalliin pykätty kaksipäiväinen fiesta houkutteli perjantaina paikalle puolitoista tuhatta kaikenikäistä. Vetonaulana ja illan pääaktina nähtiin vuoden miehekkäin, Teräsbetoni. Näitä äijiä on sitten maan mukavuus morjestella, aivan kuin kyseessä olisi hyvästä komediasta nautiskeleva nuorisojengi. Vaan koska murremuuri yhtyeidemme välillä oli mittava kuin junamatka Lappeenranta-Tampere, otimme ja keskityimme vidduilemaan samaan takahuoneeseen joutuneen The Serpent Sunin äijille. Aikamoisia kekejä, varsinkin kitarisoiva solisti Samppa, jonka taannoinen hevikaraokeversio R. Zombien Draculasta latasi pöksyn tuppuralleen kakkelia.

Mukavien tyyppien listalle pääsivät myös Jyväskylästä asti paikalle ilmaantuneet jäbät, joista yksi olikin syksyisen nettiskabamme voittaja. Iskimme pojattarelle kouraan luvatut palkintomateriaalit pahoinvointiin tarkoitetussa muovipussissa ja pistettiin kopla ensin katsomaan keikkaamme lavan sivusta, sitten roudaustöihin ja lopuksi sipsipussin ääreen bäkkärin omituisuuksiin.

Erinomaisten pullakahvien päätteeksi olikin aika nasahtaa lauteelle. Ennen aktiamme edustavan näköisellä stagella mörisi Kuopion raskain Turmion Kätilöt, jonka esitys päätyi kuin päätyikin molempien iltapäivälehtiemme tämänpäiväisiin pääotsikoihin. Meinasi nimittäin kuulema TeamJJ:n Jyrillä sattua pahasti jo toistamiseen: mies vetäsi komiat lipat metallirappusissa ja nyt oli niskat vähällä venähtää, sillä lavalla tapahtui lihasikarin ignition. Loiriiii!

Noh, ei muuta ko Teemu valotiskin taakse, Pappa Jusbaum vääntämään nuppeja, Jyri valmiusasemiin lavan sivustalle ja Lemin julkisin salaisuus parrasvaloihin tekemään samat temput kuin aina: ”VOI LOIRILAIRI, TEITÄHÄ O MILJARI, ANNA ARMI, HEI HEI HEI, BEIBIIH!”.

Siinä sitten pyöriteltiin tukkaa, persettä ja rumpukapulaa tutun keikkasetin ajan. Yleisö oli hyvin mukana ja salin akustiikka hämmensi kovasti. Eturivin tyttärien omatekoiset ”Pete rakasti Simoa” -t-paidat herättivät ainakin uutta baritoniaan kitarisoimassa vokalistissa naurun purskeita, tokkopa muutkaan jääneet kylmäksi. Kaikka lupasi vetää kovimman keikan ikinä, eikä varmasti jäänyt kauas tavoitteestaan, miehellä ei näyttänyt olevan selkärankaa alkuunkaan, vain kuminen niska. Kaken mätäpaiseinen keskisormi vihoitteli miehelle koko viikonlopun ajan, mutta vaikka Kaarloa kuinka vitutti, soitti äijä kuin teini lääkärilleen. Pekkeli veteli ilmeisesti melko turpean keikan hänkin, mehuissaan kilutteli keikan jälkeen ilmapelejä ja aplodeerasi olut huulillaan.

Stagemanageri kertoi tapahtuman menneen täysin ilman ongelmia, kun saavuimme paikalle. Kun lopettelimme läsnäoloa jäähallilla, oli Stam1na soittanut varttitunnin yliaikaa, kuskannut takahuoneeseen kimpun alaikäisiä kysymättä tähän lupaa järjestäjiltä ja lavalla oli esitelty maailman vanhinta soittopeliä useaankin otteeseen. Poistuimme Battleloren mahtavalle keikalle Kouvolan ytimeen ja jäimme aprikoimaan mitä hallilla tapahtuisi seuraavana päivänä, kun Rotten Soundin musketöörit ilmaantuisivat paikalle.