H: Aamulla Helsingissä satoi räntää. Venäläinen iäkkäämpi naispari piteli Lasipalatsin edustalla kylttejä rinnuksillaan. Mitä lie turistioppaita. Kävelin kohdalle. Toinen heistä puhkesi puhumaan miulle venäjäksi lausetta, josta tunnistin sanan ”Pietari”. Vastasin Lappeenrannan kasvattina välittömästi, kuin luontaisena reaktiona: ”Njet, njet poni maiju, njet Pietr, Lappeenranta!”. Naiset nauroivat ja minä itkin.
E: Pienen aikataulusäädön jälkeen odottelimme 30-päisen porukan voimin Vehviläinen/Hämäläinen-comboa bussiin saapuvaksi. Sisälläni olin samaan aikaan ylpeä sekä itsestäni – kieltäydyin puoli neljä Loosesta lähtiessäni jatkoista – että Vepasta ja Santusta, jotka lopulta saapuivat paikalle kunnioitettavan soseessa.
K: Emil, myö lähdettiin Tavastialta falafel-kebabin ja Koivistolaisen kanssa hotelliin.
E: Eiku vitti se Loose-ilta olikin vasta seuraavan viikon Nosturin jälkeen. No, joka tapauksessa muistan olleeni ylpeä itsestäni aamulla.
H: Tällaiselle isolle rundillehan kuuluu sikailumeininki. Ainakin mielikuvissa. Pitäisi tehdä pientä jäynää ja nilviäistä muille bändiläisille. No, otin asiakseni ensiksi kuitenkin katsoa illan kaikki bändit alusta loppuun. Eihän se helposti onnistu, sillä pientä puuhaa riittää reissussa koko päivän ajalle. Olisi mukava levätä, maata hotellissa, rentoutua. Mutta asettumalla vakaasti Turun Klubin miksauspöydän tuntumaan särppimään sporttijuomaa oli mahdollista nähdä FM2000-setistä ainakin kuusi biisiä ja Rytmihäiriöltä lähes koko setin. Oivia yhtyeitä, energiaa niin perkeleesti, ammattimaista toimitusta! Edelleen mielestäni Rytmihäiriön olisi pitänyt vetää ainakin joidenkin iltojen viimeisenä aktina Stam1nan tai Mokoman sijaan. Mutta onneksi nyt sentään Turussa saimme olla toiseksi viimeisiä!
E: Rentouduimme Pekan ja Kai-Pekan kanssa hotellilla katsoen… katsoen… mitä me katsoimme? Jotain erittäin paskaa. Tim Allen siinä oli, eikö?
H: Sounds gayish.
K: Tim Allen ja joku saatanan joululoma-spedeily. Eli aika oli otollinen lähteä takaisin Klubille, jossa FM juuri aloittelee. Oli ihan helvetin hieno katsoa sekä FM2000:n, että Rytmihäiriön keikkoja, koska yleisöstä löytyi selvästi joka keikalla helkkaristi uutta porukkaa, jotka löysivät heille uudet bändit.
H: Mutta siitä sikailusta… No, aika kesysti lähti liikkeelle, mutta lähtipä kuitenkin: tunkeuduimme kolmen bändin edustajiston voimin Mokomien päätösbiisin aikana lavalle ja pistimme vähän tunkua tunnelmaan. Jossain vaiheessa biisiä ilmeisesti Kaikka soitti bassoa…?
K: Joo. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Jossain vaiheessa hypin rumpuraiserilla, jossain vaiheessa lauloin, yht’äkkiä sain basson käteeni ja soitin koko c-osan väärästä laatikosta ja tämän jälkeen vielä daivasin lavalta alas ensimmäistä kertaa elämässäni. Kreisiä!
E: Annoin itselleni luvan Juhlia. Muistihan siitä meni, mutta ilmeisesti tapahtumista on olemassa todistusaineistoa. Tiettävästi kävimme Rytmiksen Oton (God Bless Him!) kanssa henkien taistoon – Otolla luonnollisesti puolellaan Saatana ja minulla ehkä yllättävästi itse kristinuskon Jumala. Turku on ennenkin koetellut psyykettäni ja siihenkin reissuun liittyy FM2000 (ks. parin vuoden takaiset keikkarepsat). Onneksi Vepa otti minut lusikkaan, johon lopulta ahdistukseltani nukahdin.
K: Haha, hyviä reissuja! Klubin alabäkkärillä oli mystinen meininki. Jätkät lipitti alkkomahoolia, ja kuunteli jonkun humalaisen papin kiihkosaarnaamista mp3-soittimesta. Kyllä nauratti! Sieltä sitten hotellihuoneeseen, joka oli miulle, Peksille, Mächmedille ja Antille varattu. Pekka nukkui kusisella hetekalla, ja meikäläinen yksin isossa parisängyssä.
H: Ei auttanut yritys sammua Rytmihäiriön bäkkärin sohvalle, möykkä oli kova ja ihmiset vaativat huomiota. Kapusin Klubin yläkertaan. Sammuminen vesittyi jälleen, paikalle änkesi ihmisiä ja siellä oli jo Marski läppäreineen. Mie nukuin loppujen lopuksi Petsalon Tuomaksen vieressä Omenahotellihuoneen lattialla. Ei ollut oman hotellihuoneen ovikoodia tallessa. Silmäpussien koko alkoi olla mellevä. Tack Åbo, vi vill komma tillbacka några dagen efter!
KOMMENTOI