Rieskaa Tauluun -syyskiertue keikka nro. 4

Oulun aamunkoitto oli aivan liian ajoissa. Etäisesti ihmisiltä näyttävät tuhkakasat ryömivät jätesäkkeihin, täyttivät Pexi, Kaken, Kaikan, Hyrden ja TeamJJ:n rypistyneet vaatekerrastot ja vyöryivät (osa aamiaispöydän kautta, osa ei) keikkabussin salaisiin lokeroihin. Matka kalakukkojen valtakuntaan alkoi. Tuhka pöllysi.

Rieskaa tauluun 2005 -kiertueen nimihän äkättiin näppärästä pitkien matkojen ajoleikistä: otetaan pussukka vanhaksi mennyttä taloustarvetta, esimerkiksi pussukka omenoita ja vanha limppu. Näitä nakkaamalla satasen tuntinopeudella liikkuvasta autosta liikennemerkkeihin saadaan hulvattomia räjähdys-efektejä. Takaisin luontoon! Leipä havaittiin jo toukokuussa kaikista haasteellisimmaksi räjäytettäväksi, omenat helpoimmiksi.

Tällä kertaa haisevat tuhkakasat eivät nakelleet kuin erittäin huonoa PÄIVÄÄ-läppää, joka sekin osaltaan söi äänihuulia, yleistä moraalia ja miestä.

Mennään asiaan. Keikkasetti oli yhtyeen puolesta hieman vässähtänyt, mutta rutiinilla vedetty kipsautus. Omakohtaisena kokemuksena olisin mielummin ottanut kevyesti turpaani, sen verta perse-edellä tuli puuhun kiivettyä.

Kitaravehkeiden kustomointi, tarkemmin sanottuna seiskakielisen LTD:n tone- ja channel switch -nupikoiden poistaminen omakätisesti johti tietysti ykköskitaran erittäin vaikeaan kiukuttelukohtaukseen kesken keikan, oli siis vaihdettava puolen vuoden jälkeen vanhaan kunnon baritoniin. Eihän ne sormet millään onnistuneet viipeltämään halutulla tavalla kuusikielisen kaulalla, joten lopputulos ja -keikka oli melkoista pelleilyä. Tähän lisättynä pitkät pätkät ilman kitaraa olleskaa, kurkku hitusen jo paskana ja välittömästi aistittavissa oleva ”vaivaantunut ilmapiiri” syöksivät henkistä pashaa lahkeen täydeltä.

Taisipa tuota keikkaa kiroilla myös muukin yhtye. Kake taisi tokaista: ”Äää-pryyh!”. Pexin tiukka kritiikki kuului muodossa: ”Oha se maatalousfarmi”. Professorin analyysi illan kulusta ja tarkoituksesta oli tiivistettynä seuraavanlainen uskalias teesi: ”Vittu mie meen nukkumaa”. Vaan tarvitaanhan näitä keskisektorin välivetoja siellä täällä, ilmaa puhdistamaan. Eipä näkynyt keikalla jonkun jo jonkun lupaamat tissitkään, pelkästään tällainen pettymys aiheuttaa kolme päivää tien päällä reissanneessa poikapoppoossa epäkyvykkyyttä, impotenttiaa. Perkele, syy on kuin onkin vyörytettävissä naisten niskoille! Tai mikä parempaa, naisten rinnolle! Huraa, rinnat!

Vaan minkäs teet, olut auki ja aikaisin nukkumaan, iltakaljan vaihtuessa yökaljaksi, Pekkeli kainalossa, keskellä syksyistä Suomea. Kuopion vedolle kouluarvosana 7 on tällä kertaa tarpeeksi keskinkertainen. Parempaakin on näissä samoissa savo-porukoissa nähty! Ensikerralla ne rinnat esille tai tuhkamiehet jäävät tulematta (tätä kaksimielisempää loppukaneettia on varsin vaikea keksiä…)