kp: Nyt oli luvassa herkullinen viikonloppu! Kas kuulkaas kun Anal Thunder -soidinyhtyeen El Loso pirautteli pari viikkoa aiemmin kyselläkseen olemmeko halukkaita osallistumaan Antin kanssa AT:n keikalle Ilosaarirockin perjantaina. Vastasin millisekuntiakaan miettimättä kyllä, ja laitoin litrasekunnin sisällä Antille kyselyn, johon hän vastasi desisekunnin hengähtäessä ”kaupat tuli, kiinni veti”. Olimme harjoitelleet Antin kanssa pari erikoisnumeroa etukäteen ja tänään olisi kenraaliharjoitukset Eläköön Elämä! -yhtyeen treenikämpällä. Treenit menivät hienosti ja leppoisa matka Anaaleiden oli erittäin ihana!

H: Sanottakoon, että Anal / Töminä oli yksinkertaisesti vitun hauska kokemus. Kannoimme isoja pyllypoikien kylttejä ylväinä ja skulasimme myös skeboja, muun muassa Poison-koveriin, Kids in Alcohol-klassikkoon ja muutamaan muuhun. Voi olla, että maistoimme lullua, mutta ammattimaisuuden nimissä emme kerro enempää.

kp: Keikka oli ikimuistoinen ja helvetin hauska. Iso kiitos AT:n hahmoille, että saimme osallistua tähän keikkaan. Duo Huuru & Slaikka on teidän käytettävissä niin kauan kuin meissä henki ja Maggis pihisee!

H: Ilosaaren (toinen) Kakkosepisodi alkoikin tuota pikaa lauantain Kotiteollisuuden erikoisnumerolla. Jonkun vitun hyvä idea oli soitattaa Eläköön Elämä! -yhtyeen Radio rock -hittibiisi ”Kiinni veti kaupat tuli” keskellä Kotiteollisuuden festarisettiä. Kukaan ei tajunnut mitään, mitä tapahtui.

kp: Ei myöskään kitaristin virkaa toimittanut Kaj-Michael, joka oli pihalla kuin lumiukko. Noh, Suomen huonoin Eläköön Elämä! -koveryhtye ”Pulkkisen Tuomo ja Buden ystävät” saivat biisin alta pois, joten olikin jo hyvä aika kohdistaa katse Stam1nan keikkaan ja sivusilmä Pulkkisen Tuomoon. Niin, ja se kolmas kakkosepisodi oli Miitri Aaltosen itsensä toteuttama omiin housuihin paskominen.

P: Niinhän siinä kävi, että Ruisrockista palatessani huomasin kesäflunssan iskevän. Viikko meni kuumeessa, mutta Joensuuhun oli lähdettävä. Paikalla olikin hyvä kattaus Lappeenrannan juhlapossea ja meno oli mainion tuttu ja turvallinen.

kp: Keikalla oli aivan saatanan hyvä meininki. Teltta oli mukavasti täyttynyt ja meitä katsomaan tullut yleisö selkeästi kaipasi jotain muuta, kuin perseistä laulavaa suomi”räppiä”. Nyt oli vuorossa lemiläiset perseet! Lavalla pyöri välillä myös kaikennäköistä sukeltajaa, muun muassa nuoremman Hynysen, Pulkkisen ja jo legendaksi muodostuneen Lucky Monkeys -kyltin kantajan Aki Sinkkosen muodossa. Arvosana: viti hyvä! Tämän jälkeen pääsi viimein nauttimaan Ilosaaren hyvästä fiiliksestä, Propagandhista ja kaikesta muusta.

P: Puolikunnosta huolimatta keikki meni todella hyvin ja yleisön laulu Kuusissaraameissa nosti karvat pystyyn ja hymyn huulille. Yritin ottaa illan iisisti, mutta riehuminen lavalla kostautui seuraavana päivänä lentsun uusiessa ja näkyi varmasti haastattekusessioissa väsymyksenä. Nyt oli aika levätä. Meä lähin maitojunalla kottii.

kp: Niin, se viime raportissa mainittu bussi-asia. Saimme seuraavana päivänä suru-uutisen Kakelta: Luficer oli tullut tiensä päähän Joensuun paluumatkalla. Itkimme yhdessä, pidimme toisiamme käsistä kiinni ja sytytimme kynttilän, kun kävelimme kohti auringolaskua.