K: Raportoinnin voi aloittaa periaatteessa suoraan Tampereen keikan tunnelmista. Yösiirtymä oli siis edessä, mikä tarkoittaa meikäläiselle valvottua yötä. Noh, mikäs siinä. Matkaseurana oli Larrya pelaava ja viiniä lillittevä Emil, ja valo-Tuomas. Ja promo-Katja. Aamuyhdeksältä taisimme olla, kiitos Ollin, turvallisesti perillä, joten pakko oli yrittää nukkua paikallaan olevassa bussissa vielä hetki.. Onnistuin ehkä tunnin verran. Victory!
H: Taju palasi kroppaan auton oltua parkissa Laulurinteen päällä noin vartin. Kompuroin lärvi rutussa kohti bäkkärikoppiamme viin… ei, vaan kahvia särppivän Jusbaumin ohitse. Aurinko paistoi, jossain jytisi bassorumpu. Tuuli puhalsi läpi pään. Matkalla näin Samuli Putron leikkisän tanssin ja jommankumman Alangon veljeksistä. Luulen, että se oli Ilkka. Liekkö saanut passin veljeltään, kuten mie sain Jussilta vuonna 1997?
P: Jeas, heräsin bussista nukutun? yöllisen ajomatkan jälkeen. Marssin bäkkärille aamupalalle ja haistelin alkavan festarisunnuntain heräilevää tunnelmaa.
E: Samaan aikaan toisaalla: yritän epätoivoisesti pysyä pystyssä liukkaalla rantakivikolla suunnattuani lähimpään rauhalliseen kohtaan, jossa saisin pestä tunkkaisen olon päästäni pois. Ei syvene, vaikka kävelen keskemmälle vesistöä. Pissaan veteen. Katselen ympärillä surffaavia ihmisiä.
H: Hyyrysen Jussi ilmaantui paikalle akustisen kitaransa kanssa. Kaisu Kärri ilmaantui paikalle Jägermaister-topissaan. Ilmassa kärysi erikoisen show’n ainekset, kuin huumaavina huumesavuina. Otin huumet… ei, vaan lisää palautumisjuomaa ja kahvia. YleX halusi tehdä videoidun haastattelun. Nettilehti Satyr halusi keskustella. Tarrasin kokaiin… ei, vaan pähkinäpussiin ja tankkasin voimia.
K: Haastatteluthan menivät oikein helvetin hienosti, kun siulla oli tällainen nuori ja suulas supliikkimies pönöttämässä vierellä hiljaa. Voi vittu. Mutta aina ei voi onnistua, mie en onnistu noissa hommissa koskaan. Nyt oli niin paha väsymys päällä, ettei mikään auttanut. Vaikka meillä oli lääkäri mukana, en silti turvautunut veritankkaukseen, vaan vedin energiajuomasta semiöverit. Mie kun en juo niitä normaalisti koskaan, niin määrä ei tarkoittanut puolta pulloakaan, mutta sydämen tykytykset olivat sitäkin paremmat.
P: Keikkihän oli täyttä juhlaa! Jättimäinen lava, massiivinen yleisömeri ja Ilosaaren tunnelma – can’t go wrong with that shit!
E: Yleisö sai viimein virallisen version Lokista, jonka perään niin monilla keikoilla on tänä vuonna huudeltu.
H: Vannoin lähteväni keikan jälkeen tykittämään ränn… ei, vaan rauhaisasti kohti Lappeenrantaa. Mutta ei, vartti julkisen häpäisemisen&rääkin jälkeen YleX, tuo Suomen Pelkokerroin, rettuutti hikipaskaisen kaskelotin suoraan radiohaastatteluun kahdenkymmenen fanin eteen. Korisin hädissäni jotakin Lemistä. Tuttu kikka. Kohta oltiinkin jo Levykauppa Äxän Levybussilla kirjoittamassa typeryyksiä ihmisten kallisarvoisiin papereihin. Tässä vaiheessa Pekka oli jo liuennut Helsinkiin ja heroiin… ei, vaan Maggis oli liennut verenkiertooni. En mie mihinkään sieltä Joensuusta lähtenyt.
P: Keikin jälkeen olikin vuorossa pikasuihku ja ruoka, jonka jälkeen olin lähtevä takas snadiin Laura Närhen keikkabussissa. Siinähän se matka taittuikin mukavassa seurassa Joutsenniemen Jannen kanssa lillitellen. Kiitos posselle kyydistä!
K: Jep, kesän pahimman, mutta erittäin onnistuneen viikon jälkeen oli aika heittää vapaalle, ja nauttia siitä mitä Suomen parhaalla festarilla oli meillä vielä tarjottavaa. Sehän tarkoitti ruokaa, juomia, valkovenäläisiä, omituisia Vip-tiloja, Aphex Twinia ja muuta mukavaa. Supa cool!
E: Aphex Twin on maailman coolein asia.
H: Aphex Twin… En ymmärrä. Kolmea biisiä muistan kuunnelleeni/katselleeni, kunnes olutrekan ilmaistuotteet veivät voiton. Sitten olinkin kävelemässä tavaralaukkuineni kaikkineni kohti Joensuun keskustaa ja hakkasin itseäni nyrkillä turpaan. Yes, I love Fight Club.
H: Mitä helvettiä oli tapahtunut…? Oli ainoastaan Holmstedin Jukan ansiota (tai, no, ansiota ansiota) etten olisi liftannut Joensuusta Lapppeenrantaan. Olin lähes kuollut. Ylimyrkyllisen työviikon kruunasi kuitenkin vielä maanantain absurdeihin mitta- ja olosuhteisiin yltänyt onnettomuusketju, jonka päätteeksi matkustin Mikkelin kautta (!) Lappeenrannan Ilonan private karaokeen juomaan vett… ei, vaan kolme pulloa kuohuviiniä Pulkkisen Tuomon kanssa. Pulkkinen siis pakotti tuhoamaan viimeisetkin ilon ja selviytymisen rippeet. Kiitos, Tuomo Pulkkinen.
KOMMENTOI