H: Loppusuoria kaavittiin. FM2000-yhtyeen Vepan ja Sebun kanssa kehitelty vaniljajogurtti-sporttijuoma-vodkapurkki solahti naamareiästä kurkkuseen. Olikohan tämä tältä päivältä? Ei näitä muista. Pohjanmaan avarat pellot taustalla kykötimme jälleen bussin pahisosastolla elikkäs takaosastolla, ja nautimme rock’n roll -herkkuja. Maistuivat herkuilta. A’vot, sitten oltiinkin jo loadaamassa kamaa. Eikun hetkinen, eikös myö lähdetty hotellille nukkumaan…?
K: Juu, tänään starailtiin Jusbaumille, jotta ”tee itse sauntsekkisi” ja lähdimme rahavanat valuen hotellille syömään.
E: Lähdettiin. Taisin ihan oikeasti nukkua ensimmäistä tai ainakin ensimmäisiä kertoja hotellipäiväunet tänä vuonna rundilla. Selittynee sillä, että nyt oli ollut kahdeksan päivän aikana kuusi keikkaa. On se väsyttävää hommaa – vaikkei ryyppäisikään – sanovat luterilaisen työmoraalin kyllästämät virastotyöntekijät mitä tahansa. Voimia vaan Apocalypticalle ja muille maailmaa kiertäville hulluillemme.
H: Mie sain huoneen Perttilän kanssa, jee! Rytmihäiriö pyyteli jälleen tulitukea lavalle – ja sitä se saikin. Perttilän useadesinen tekoveripullo löysi avaajansa ja meikämandoliino sotkettiin edustuskuntoon, nimittäin tappokuntoon. Kaikalle löytyi muovipussi päähän ja jeesusteipillä kaulaan! Kun Kristus käski ryyppäämään, hyökkäsimme lavalle hämmentämään alaikäistä katsojakuntaa. Heh, siitäs saivat. Lisäksi Aaveenpää-biisin aikana hoidimme asian niin, että yläkerran ikkunassa todellakin leijui aaveenpää.
K: Jos se Kristus ryyppää olisi ollut yhtään pidempi biisi, niin olisin varmaan tukehtunut siihen helvetin muovipussiin. Mutta hyviä ideoita pitää vaalia. Joku nuori oli kuulemma huutanut keikan jälkeen Rytmihäiriön jengille, että ”antakaa se risti miulle, mie palvon Saatanaa!”
H: Sitten oli vuorossa Stam1nan keikka. Sehän taisi olla aika hyvä? Ei pysty muistamaan. Jonkinlaisessa vodkahuurussahan se meni. Perinteeksi muodostuneessa Emil Lähteenmäen puheenvuorossa oli jälleen käsittelyssä Timo Soini ja mielipiteet abortista&avioerosta. Olemme asian ytimessä! No, sitten pääsikin jo dokaamaan ja kassomaan illan päätösaktia. Mokomien sohvahässäköinti oli kokemisen arvoinen asia. Roudattiin takahuoneesta iso soffa keskelle Mokoma-show’ta ja tultiin kollegoiden kanssa katselemaan yleisöä plus Marskin persvärkkiä. Kaljat peesissä, tottakai. Jaaaa, hetkinen, niin, Saikkosen Tuomo vetämässä miun bokserit nilkkoihin, tällainen muistikuva tuli päähän. Eli alaikäiset näkivät myös sukupuolielimeni. A’vot!
E: Olen nyt miettinyt tätä kirjoittaessani viisi minuuttia, missä baarissa olemme olleet Rytmikorjaamolta lähdettyämme. Jos missään. Muistan kyllä pizzerian ja että sitä etsittiin pitkään. Ja että siellä jonotettiin vielä pidempään. Mystinen logiikka tarjoilujärjestyksessä: kaikki muut jonossa (edessä tai takana) olleet ensin, sitten me. Olimme yli tunnin pizzanhakumatkalla. Ristus.
H: Vittu, näin muuten olikin! Vaan onko laillista sanoa tässä maailmanajassa pizzeriassa ääneen sanan ”polttopullo”?
KOMMENTOI