Emil tietää mitä tytöillä on kesämekon alla...

P: Sotkamosta matka kävi kohti kotoista Lappeenrantaa, koska humppa siellä soi. Matka oli jälleen tuskallisen pitkä ja viihdytin isseäni Devin Townsendin Retinal Circus -taltioinnilla. Good shit.

H: Onnellisen tietämättömänä NHL-helvetistä nukuin koko matkan. I hate NHL. Onneksi on LPR. I love LPR. Kuin kotiin olisi tullut. Ja tulinhan mie!

kp: Sotkamon keikin jälkeen uni tuli vasta jossain vaiheessa bussin lähdön jälkeen, joten olin myös onnellisen tietämätön yhtään mistään. Hain tukea Vauvalta, mutta Vauvakin pelkäsi ja tärisi. Kaksikko oli kiipelissä!

P: Perillä viihdytin isseäni Bät ja Ryyd -kaksikon keikillä, joka tapahtui samalla lavalla ennen meitä. Olinkin jo unohtanut tämän! Noh, ne biisit soivatkin sitten päässä tietysti monta päivää.

E: Ilmeisesti Bät & Ryydillä on ollut jonkinlainen uusiosuksee 2010:n tienoilla, valisti minua kaksikymmentä vuotta nuorempi lappeenrantalaisnuori. Merkillistä, merkillistä. Mutta toden totta, kaikki kompit ja orchestral hitit ja vokooderit tulvivat mieleeni sillä hetkellä, kun keikka alkoi. Aikaa on kestetty, vaan kukapa olisi uskonut.

H: Jep, meidän kakkoslavan oli selkeästi mielenkiintoisempi, kuin päälavan Apulannat ja Eppunormaalit yhteensä…! Mutta kuka toikaan sian pään keikkabussiimme…?

Kenen pää pussissa? Pidätykseen johtava vinkki palkitaan.

P: Tietysti iltaan kuului ateriointia ja tuttujen moikkaamista. Hienoa, että Lappeenrantaan on saatu tällaisia tapahtumia.

H: Mie allekirjoitan tämän kultaisella sulkakynällä! Kahden perättäisen festariviikonlopun (ja elokuun HCFestin) tarjoava Lappeenranta elää kyllä hienoa kulttuuriaikaansa, näin muusikon näkökulmasta. Täysin tervetullutta toimintaa, mukava on seurata Lappeen kansan käyskentelyä musafestareilla. Ja tietysti on ollut hienoa päästä Stampioiden kanssa osallistumaan tähän kaikkeen. Sitäpaitsi, Rakuunarockin keikka meni putkeen, nimittäin voittoputkeen…!

kp: Tein settilistan näkökulmasta ”kosto elää, urpo”. Eli kostin itselleni. Nyt ei himmailla, vaan vedetään tunti turpaan.

P: Keikki oli miusta viikonlopun paras ja muutamassa biisissä pyörähtänyt pitti suurin koskaan Lappeenrannassa nähty. Mahtia! Tietysti suurin osa yleisöstä oli tuttuja ja kylänmiehiä. Valitettavasti velvoitteet kutsuivat ja lähdin monitori-Teemun kyydissä kotiin keikin jälkeen. Onneksi poikien selvinpäin lähetetyt viestit juottolasta lohduttivat kotimatkaa. Ensi kertaan dear old Lepra.

E: Suuntasin itsekin kohti Tamperetta ja millä kyydillä! Nimittäin Eppujen! Monen monta orkesteria on tullut jututettua tässä vuosien varrella, mutta ei tätä. Suoraan sanottuna jännitti, kun Apulannan tuore basisti Ville (joka on tuonut muuten orkesteriin hienon lisän) soitti päivällä ja kertoi millä kyydillä oltiin menossa kotiin. Hieno matka. Sain kuulla juuri sellaisia tarinoita ja ajatuksia suomalaiselta rock-historialta kuin olin uskaltanut toivoakin.

kp: Ehdottomasti kesän parhaimpia vetoja ja ylivoimaisesti paras Lappeenrannan keikka koskaan! Yleisöä ihan perkeleesti, valtava pitti ja hyvää huutamista. Kiitos, Rakuunarock!

H: Neljän päivän lotraamisen jälkeen saman kuvion toistelu Villimiehen pakeilla otti koville, mutta Maggyar ja Laihialan Ville tekivät tehtävänsä. Kotiteollisuuden bussin kyydillä kotikulmille kaartoi myös Zaani, joka sinetöi kohtalon: tänä yönä vedyt ja atomit kiersivät vahvasti linkkuun lentoradoillaan. Omituinen muistikuva jäi jäljelle: Poisonblackin jätkät nauramassa, kun yritän välttää nuolemasta vokalistinsa testiikkeleitä.

Viikon kolmas basistikuva, jos Ville soittaisi bassoa.