2.11. Jyväskylä, Lutakko -S-/K-18

Ratkiriemukkaan onsdag fullt -tempauksen jälkeen louhimme paskat housussa pakkaseen. Keket rallibussiin Hesan ytimessä ja retkiriemukas käyntiin! Sain kunnian istua surmaaja-nelikko Rytmiksen Jannen vierustaan ja pääsimme syventämään alkanutta ystäväyyttämme kaljan makealla tulkkauksella. Voi olla että muistan väärin. Sue me.

Pierimme bussissa, kerroimme äijäjuttuja melkoisen ronskilla kädellä ja luimme RH:n loihtimaa Alibi-kokoelmaa suu virneessä. Hehe, juopot puukottavat toisiaan! Hehe! Ne hullut parrakkaat alkoholistit, miksi he kiroilevat niin paljon? Nosturista takavarikoitu Spurgugrammi-huppari päällä on mahtava louhia pitkin tavarataloa. Kivaahan tuo on matkailla jättimäisessä bussissa viidentoista hevarin kanssa, jalkotila kaljaa ja viinaa tursuten, suussa ABC-hampurilainen ja housussa reilu köntti paskaa.

Jyväskylän Lutakko on toiminut jokaisella kerralla. Rohjustimme mestoille ja jälleen tekniikan berberit olivat kyhänneet puitteet a lá vittu perkele. Eli hommat olivat taas isolla. Paras sketsi koitti tuntia myöhemmin: saavuimme Lutakkoon bändin pellejen kanssa tekemään soundcheckiä, jonka tekikin perkele tietokone. Ei mitään järkeä digitaalin menestyksessä! Kuuntelimme tyhjässä salissa Nosturin keikkaa PA:sta, raita raidalta erikseen ja yhdessä. Siinä ei paljoa laskuhumalaista lemiläistä tarvi kun tietokone tekee soundcheckin. Tyydyimme pieremään pahalla hajulla. Tai no, mie pierin, jätkät vaan vittuili.

Aloitimme siis illan. Loihdimme ilmoille vihan ja pierun katkuisen atmosfäärin, josta tuli ja tappara säkenöivät monitorimiksaaja Ruususen silmille tuhat mailia sekunnissa. Kuten Saikkonen takahuoneessa asiantuntevasti tiivisti, ”pieru on periaatteessa pienen pieniä hiukkasia eli molekyyleja miun pyllystä. Eli sie käytännössä saat miun housujen sisällön siun limakalvoilles ihan konkreettisesti, vituttaako?”.

Joutuhan siinä vähän daivailemaan salaperäisesti yhen kappaleen aikana. Pelkän onnenkantamoisen terässiivin säästyin lonkkavammalta palautuessani takaisin lavan välittömään läheisyyteen. Vittu ku ois osunu landin site kolmea tuumaa lähemmäs metallikaidetta tahi vaihtoehtoisesti kulmamonitoria. Bye bye walkie talkie mutha! Vituttaa ajatuskin siitä. Teki mieli kostaa kaikille.

Soitimme kuin vittu tuliliskot. Ainakin omasta mielistämme, tokkopa tuota tietää miltä torstai-iltana paikalle sattumalta osuneen täysi-ikäisen korvaan Stöminän harras häväistys oksentelu kuullosti. Mistä myö tiedetää. Ei mistää. Kyllä tämä tästä, sanoimme toisillemme ja lähdimme juomaan överit takahuoneen viilentävään syleilyyn. Taustalla soi Suomen kovimmat Rytmihäiriöt ja Mokomat.

Taisin yrittää sammua keskustan baarijatkoille. En onnistunut. Vittu mikä epäonnistuja. Oli pakko juoda lisää ja lisää. En muista kotomatkasta mitään (lisäys: 10 e taksikuitti oli lompakossa, hyvä juttu, eikä ollut ainoa lajiaan tällä reissulla).

Teksti: Hyrde