Platinaa ja kultaa. Pian loppuu seinä kesken.

P: Ai että, la-päivän koittaessa oli aika kivuta Kaken ohjastaman Gay-bussin kyytiin. Kake ohjasi valkoista ratsua varmoin ottein läpi syksyisen maiseman painaen välillä kaasu- sekä jarropoljinta. Miullahan oli tätä kylki vasten kylkea bum bum -fiilistä ikävä. Matka taittui nopeasti samoja fraaseja toistellessa.

H: Osa porukasta meni omin henkilöautoin ja paitalaatikoineen, joten eikös meillä ollut suht leppoisan väljää? Kuten miun hanurissa. Soitin vesijumpan tahtilajeja, syöksin aquaa hanurista lailla Vesuviuksen. Mutta tämä ei Pakkahuoneen magiaa häivyttänyt!

E: Osa porukasta oli mie ja Pappa. Lähdin kasilta aamulla ajelemaan Tampereella toimittaakseni Papan henkilökohtaisesti jotain aasialaista ninjamestaria tapaamaan. Hain sen myös Nääshallilta muutaman tunnin päästä. Satanen vetoa, että se ei oo löytänyt ees pukuhuonetta ja on vaan pyörinyt Altzu-päissään ympäri tunneleita…

KP: Meitä oli vain kahdeksan, joten voidaan puhua jo jonkinlaisesta luksuksesta. Valomiehemme Tuomas oli yön aikana rikkonut selkänsä jotenkin, mutta onneksi hän pääsi mukaan. Tuska oli käsin kosketeltavissa, kun tarkkaili tätä toteemipaalun tanakkuudella jäkittävää valotaiteilijaa ahtaassa autossa.

P: Pakkahuonehan on Suomen parhaimpia keikkipaikkoja. Talon puolesta homma toimii aina moitteetta, toisin kuin miun pedaalilauta. Koko tsekin aikana vahvistimesta ei saatu tervettä signaalia ja kitarateknikko Jyri yritti kuumeisesti ratkaista tilannetta. Ongelma selvisi vasta, kun kaikkiin pedaaleihin vaihdettiin paristot. Eli periaatteessa olin nousemassa lavalle ilman tsekkiä. Luvassa oli kuitenkin myös positiivisempia yllätyksiä.

Vuoden keikkamyyjän palkinto.

Emil on alkanut viimeinkin käyttää suonensisäisiä huumeita

H: Mutta tunnelmasta toiseen… Näimme heti checkin jälkeen Sakara Recordsin miehet ja konkkaronkka nousi iloiseen erektioon, kun Saikkonen heitteli bändiä debyttilevyn kultakiekoilla, viskoen lisäksi koko yhtyettä Viimeinen Atlantis -rieskan platinoilla. Ai VITTU! PLATINAA. Tavallaan ”nehän ovat vain numeroita”, mutta perkele, tuommoisella omaehtoisella heviaskartelulla ja maailmanlopunvisioinnilla… Kyllä Atlantiksen kanssa jotain bändi teki oikein. Ja Aaltosen Miitri, tietysti. Vituttaa oikein. Oli siinä toimitusjohtaja Saikkosellakin kyynel liipasimella. Kun miettii miten jätkät lähtivät vajaat 10 vuotta sitten puuhaamaan omaa lafkaa ja kamosortsit jalassa rokkaamaan. Hyvä Tampere, tähän kun vielä lisättiin keikkamyyjä Kossu-Arskan voittama Vuoden agentti -pysti, niin sehän oli siinä.

Pekka, laillisesti ja laittomasti hankittuja lääkkeitä ja Kai-Pekka.

P: Peruskuvio: tsekin jälkeen ruokaa ja hotellille keräämään voimia. H-hetken lähestyessä totesin, että eipä se jännitys ollut mihinkään hävinnyt. Kamerataltiointi on myös omiaan lisäämään valppautta, keikkihän näytettiin streamina. Nyt oli vuoden viimeinen mahdollisuus rokata like never before! Keikki oli aivan hyvä 8+. Yleisö oli kirjavampaa ja haastavampi kuin edellisenä iltana koostuen pukuporukasta sekä hevijengistä. Keikkivuosi sai kuitenkin arvoisensa päätöksen ja bileet olivat sen mukaiset. Kun Lapkon Ville pyyteli jatkoille seitsemältä aamulla, totesin, että oli aika lähteä hotellille.

E: Päivä oli hyvin, hyvin kummallinen. Siihen mahtui jo mainittu aikainen herätys ninjamestarin takia, platinalevyt, parin muun esiintyneen bändin stream-tuotantojen vuoksi päivän kaikissa soundcheckeissä ja keikoilla oleminen (ei kerätty voimia ei) ja sitten kun loistava keikka kohokohtana oli saatettu päätökseen, painuttiin vielä baariin ja jatkoille. Ja siis kyse ei ollut noista jatkoista, mihin Ville pyyteli. Jotain tyyppiä odottamaan ulkomailta sen sängyn alle yllätyksenä. Hieno mies.

KP: Keikka oli mahtava. Tunnin setin jaksaa aina vetää satakaks lasissa ja muutenkin keikka tuntui olevan täydellinen lopetus tälle vuodelle. Jossain vaiheessa rupesi oikeasti hieman harmittaa, että soittoaikaa oli vain tunti, koska energiaa ja halua olisi ollut jaettavana vielä vaikka millä mitalla. Noh, ensi kerralla sitten.

H: Pierin enemmän kuin ikinä. Mutta en ollut ainoa vammainen! Viimeisiä vietiin tältä vuodelta, mutta Tampereen magian oli silti oltava täyttä mustaa. Uhrasin oravan. Pian oli Lapkon aika lunastaa,Seuraavaksi ulkomaille keikoille…?