Oli mukavata lähteä Kuopiosta kun ei ollut mihinkään kiire. Aamuroudaus on tietty aina aamuroudaus, mutta mitäpä näistä. Saipahan sentään nauraa Peksille joka oli edellisyönä hävittänyt vaatteitansa johonkin grillille.

Mites se matka meni? Autossa oli muistaakseni suhteellisen väljää, mutta en nyt keksi mistä tämä johtui. (odottakaas, lunttaan Oksun plokista…) Joo, eli kyllähän meitä oli autossa täysi kattaus ja lepuutimme perseitämme suomalaisen Rumble-leffan parissa. Tämän takia suurin osa porukastamme hoki seuraavan viikon ajan ”Dillinger, rosvopitsa” -läppää.

En mie kyllä tästä meidän roudauksesta ja äänentsekkauksesta jaksa käydä mitään avautumaan. Olihan siellä vähän kaikenlaista ja -näköistä. Taisipa ravintolapäällikökin käydä huutamassa FM:n tsekin jälkeen Andylle, että täällä on dB-raja 85, koska pittää kuulla tiskille viinatilaukset. Noh, eihän se tietenkään ollut, mutta hyvin näytti silti jengi humaltuvan illan mittaan.

Menimme tsekin jälkeen hotellille makaamaan ja katsomaan telkkaria, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Lauantai-illan anti pääsi yllättämään maalaiset toden teolla, joten jouduin lähtemään hotellista baariin. Anttia lainatakseni, ”telkkarista tulee nykyisin pelkkää paskaa”. Noh, onneksi baarin tiskiltä ei tullut pelkkää paskaa.

FM:n keikka, parit lonkerot ja valkovenäläiset, joiden jälkeen oli aika hypätä haisuvaatteisiin ja niiden kanssa lavalle. Keikki oli Kellarissa ensimmäinen Stamban historiassa ja lähti melkosen vauhdikkaasti: Hyyryne päätti kaatua ekassa biisissä Kaken rumpusetin päälle. Piti nauraa melko lailla. Tästä(kin) johtuen keikka alkoi erittäin hyväntuulisesti ja säilyi sellaisena loppuun asti. Kreit!

Keikan jälkeen Hynyne tuli pyörähtämään takahuoneemme likaisella parketilla. Jätkät on kuulemma vääntämässä levyä. Lähettiin vissiin jossain vaiheessa baariin. Tosin miehän en kehdannut bilettää baarissa, vaan päätin ottaa siellä rankan työpäivän päätteeksi pienet nokoset.

Onneksi sentään heräsin jossain vaiheessa sunnuntaita Andyn kanssa lusikasta…