Aamulla oli melko hakattu olo, vaikka alkoholia ei tullut edellisenä iltana nautittua yhtään. Helvetillinen flunssa ja yskä olivat tosiasioita, eikä sitä pelastanut edes maittava hotellin aamupala, aamutupakka tahi romanttinen saunatuokio Hippi Lähteenmäen ja aina-niin-ihanan monitorispede Oksun Oksennuksen kanssa. Matkan oli jatkuttava, ei auttanut itku markkinoilla.

Kahvipaussille mentäessä törmäsimme ilahduttavaan näkyyn: peräloossissa tuoksui vanha viina ja hajun lähteenä toimi Lappeenrannan Mötley Crue, eli tuo pahamaineinen The Republic ”Ripuli” of Desire. Nauroimme kuset perseessä poikien kuvamateriaalille ja tunnustimme suurta hyväksyntää tätä punkkarilaumaa kohtaan. Pihalla oli pakko napata vielä viralliset ryhmäkuvat, koska kerrankin kaikki olivat paikalla ja suurin piirtein hereillä. Ripulit on hulluja, ei auttanut itku kauppahallissa.

Kuopion saluunassa nopea roudaus, istuskelua, äijäpurilaisen syömistä ja kikkailua. Tämän jälkeen lämmittelybändinäkin toimivaa Ripulia kohtasi karu totuus: paikalla ei ollut yhtään talon tekniikkaa, vaikka niin oli sovittu. Onneksi tehotiimi Pappa-Oksu otti homman haltuun ja he lupasivat tehdä tänä iltana myös Ripulinkin. Herrasmieshommia, hyvä pojat! Soundcheckin jälkeen me soittajat (=starat, tähdet) hyvästelimme tekniikan pojat, jotka ylitöiden vuoksi kyynelehtivät vuolaana kuin Imatran koski ja painuimme hotellille leppuuttamaan. Ei auttaneet tekniikan kyyneleet Kuopiossa.Hotellilla erään fantasia-trilogian ensimmäinen osa innoitti yhtyeen sanoitusvastaavaa muutamiin vitseihin, joille kaikki nauroi. Vai eikö teistä muka ole hauskaa väännökset ”Homo Peppuli”, ”Dildo Reppuli” ja ”paha Hieroma-Sauron”? No eihän ne olekaan, mutta väsyneillä on hauskat huvit. Ei auttanut itku… ääh ei jaksa.

Ripuli rupesi kiskomaan settiään tutulla raivolla ja meiningillä. Puolessa välissä keikkaa Jusbaum ilmoitti miksaustiskin takaa, että ”tulehan miksaamaan, mie lähen röökille”. Pikainen opastus nappuloihin ja Lemin pelle pöydän taakse virnuilemaan. Hyvähän siinä on hymyillä, kun ammattimies oli loihtunut saundin kohilleen. Hienosti meni elämäni ensimmäiset 5 minuuttia tiskin takana. Helvetin hienosti meni myös Ribulimiesten keikki ja sitten olikin jo aika lähteä riisumaan kalsareita takahuonetiloihin.

Viisi minuuttia ennen keikkaa ahdistus oli helvetillinen. Mielessä kummitteli eilinen kuoleman partaalla vedetty Oulun keikka ja pää oli kuuma kuin folioon rullattu ja rasvattu Kake kesähelteellä pornoa katsellessaan.

Lemin Elkan jorinoiden päätyttyä lähti lemiläinen sirkus käyntiin ja yleisö oli erittäin vastaanottavaisella mielellä liikenteessä. Alkupuolella keikkaa huomasin homman sujuvan vallan mainiosti, joten uskalsin pistää lisää löylyä kiukaalle. Yleisö lauloi ja karjui mukana erittäin hienosti, mikä ilmeisesti kirvoitti laulutaitelijaa taas kerran höpöhöpö-juttuihin. Varsinaisen setin päätyttyä emme yleisömassan takia päässeet poistumaan takahuonetiloihin vetämään huum… happea, joten kipusimme takaisin lauteille rutistamaan vielä viimeisiä.

Encore-erikoisuuksista täytyy mainita jostain Peksin päähän ilmestynyt noita-akan hattu, meikäläisen tyhmänrohkea kiipeäminen PA-pinon päälle ja Kaken naama, mutta pohjat veti tällä kertaa Antti Hyyrynen: Lääke-biisin C-osassa esiintyvä taiteilija Hyyrynen lähti lavalta pois ja jäi neuvottelemaan kitarateknikko Jyrin ja paikallisen järjestysmiehen kanssa jostain. ”Hullu lähtee pittiin kitaroineen”, ajattelin. Kuinka väärässä olinkaan… Hyrdeä ei näy pitissä, vaan baaritiskillä soittamassa kitaraa ja tilaamassa kaljaa! Aika veijari. Loistavan keikan jälkeen oli aika siirtyä takahuoneeseen, jossa odottikin melkoinen yllätys…

…nimittäin nuo Ripulin sällit ovat olleet melko kekseliästä porukkaa meidän läksiäisyllätystä tehdessään. Laitan ranskalaisilla viivoilla listan asioista, joita löysimme takahuoneestamme keikan jälkeen:

-maalarinteipillä peileihin tehdyt hakaristit, väärinpäinristit sekä ”homo” ja ”666” -tekstit.
-maalarinteipillä peiliin tehty iso pentagrammi, jossa luki koko Stam1na-crew:n nimet. Samaan peiliin oli teipattu myös leipäpussi ja kondomi.
-Hitler-viiksillä koristeltu Hendrix-taulu ja nallekarhu-veistos
-jääkaappi teipattu kiinni niin, ettei sitä sitä saanut repimällä auki
-jääkaapin sisältö (oluet ja viinat) teipattu toisiinsa kiinni
-kaljoihin oli teipattu myös kaikkea irtosälää, kuten leikkikiikarit, leikkipyssy, lusikoita, teepusseja jne..
-viinipullo, joka oli kyljessä olevan lapun mukaan käynyt ”yhessä paikassa”
-ja tietenkin pääsiäisen kunniaksi tarjottimelle viisikannan muotoon aseteltu ehtoollinen keskellä bäkkäriämme. Jeesuksen ruumiina toimi jonkin sortin rieska ja verenä Ripuli-Lassen maukas kotiviini! Ehtoollisen edessä oli myös jonkin sortin ohjeet tai pääsiäisen julistus ja jokaiselle Stampan soittajalle Hitler-viikset.
-keskellä viisikantaa kökötti tyhjä 0,7l kossupullo, jonka olimme lahjoittaneet herroille heidän keikan jälkeen. Ilmeisesti oli kelvannut..Keikan jälkeen osa porukastamme suuntasi Henkkaan. Ravintolapäällikkö Hannu oli sponssannut meille vähän viinaa, joten meidän porukka otti koko hyödyn irti. Kiitosta Hannulle viinoista ja Kuopiolle keikasta, meno oli mahtavaa!

P.S. Erityiskiitokset Suomen kahelimmalle metalliryhmälle, The Republic of Desirelle! Työ ootte vittu hulluja!!