TAIDEKUOLU ESTRADIN SUURI VARAINKERUUKONSERTTI

H: Stam1na on tehnyt tasaisen epätasaisesti spesiaalikeikkoja, kuten tällaisia varainkeruurupeamia. Tällä kertaa, ajankohdan ja paikan natsahdettua sopivasti Con Amore -rundin alkuun, näytti varainkeruukonsertti mahdolliselle toteuttaa. Lappeenrannan suunnaltahan sitä ponnistamme. Lasten ja nuorten taide- ja kulttuuri on tukemisen arvoinen asia. Siispä soittohommiin!

P: Kummityttöni ja muitakin läheisiä tuttuja on harrastanut koululla, joten kysyttäessä meitä tapahtuman vetonaulaksi oli vastaus myöntävä.

kp: Jep, ja erittäin mieluusti näitä lähtee tukemaan. Se, mitä olen seuraillut sivusta monet vuoden Estradin toimintaa esim kitarateknikkomme sekä Estradilla opettajana toimineen Jyrin kautta ja koko systeemin konsepti on vaikuttanut erittäin mielenkiintoiselta.

H: Euroopan jännetuppitulehdusten jälkipoltteissa ns. perussetti oli näpissä nopeasti. Päätimme soittaa Urheilutalolla ns. hittikimaran. Bändihän ei myöskään treenaa, joten riskiraitoja ei haluttu ympätä mukaan.

P: Treenattiinhan myö, mutta vain kerran ja edellisenä päivänä. Olemme ammattilaisia!

H: Urheilutalolle saavuttaessa iltapäivällä ennakkotieto alleviivautui: illan yleisöprofiili oli mustavalkoisesti sanottuna ”kirjava”. Ihan vauvoja tai vaareja ei paikalla ollut, mutta perhetapahtumasta tässä oli kyllä kyse. Onneksi saipalaisia oli katsomon täydeltä paikalla. Järjestäjän tavoite lipunmyynnissä oli saavutettu ja ylitettykin. Seitsemisen sataa hiipparia salissa söi popkornia, ihasteli paikallista ja vähän ulkopaikkakuntalaistakin taideosaamista (sisältäen mm. tekniikan edustajamme Jyrin lavapreesensiä kitaran varressa) ja viihtyi hyvässä fiiliksessä.

P: Päivän muu esiintyjäkaarti koostui tanssi-, akrobaatti-, konemusiikki-, yms. esityksistä, joita oli erittäin hämmentävää seurata. Ihmiset ovat taitavia! Tunnelma oli hyvin sympaattinen ja lämmin, tuttua naamaa riitti.

kp: Illan kuluessa ja todella erilaisista esityksistä nauttiessa tuli se fiilis, että pitää olla aika härski ihminen jos kehtaa kiteyttää illan ajanhukaksi tai muuksi turhuudeksi. Oli erittäin hieno katsella toinen toistaan taitavempia ihmisiä harjoittamassa mitä erilaisempaa akrobatiaa, venyttelyä, kikkailua ja musisointia.

H: Urheilutalon tyyliin bäkkäriksi rakennetussa pukukopissa ehdimme spekuloida bändin bisneksiä ja nivoa koko kevään suunnitelmia yhteen kahvikupitellen. Kake söi irtokarkkeja, Emil maistoi omenaa. Kai-Pekka kahmi keittoruoan ja Pekka santasi kahvia. Itse söin leivän.

P: Vaihdoin myös kitaroihini uudet kielet säätäen, kääntäen, virittäen ja työkaluja käyttäen. Onni on uudet kielet!

kp: Ja jotta rock’n’roll -uskottavuus yltäisi maksimitasoon, täytyy kertoa, että vietin vajaan tunnin Jussin kanssa Urheilutalon katakombeissa venytellen. Venyttelyn ohessa puhuimme venyttelystä. Ja nyt ei venetelty Esaa.

H: Keikka meni näppärästi. Nou problem. Itseasiassa jopa yllättävän miellyttävästi. Olimme kuin rock’n roll -yhtye!

P: Juu, sehän meni mallikkaasti ja muutaman kuukauden keikkitauko ei liiemmin näkynyt missään. Sain jopa palautetta, että emme ole kuulostaneet koskaan noin yhteenhiotuneelta ryhmältä. Ja innokasta väkeä riitti yleisössä, jopa ulkomaita myöten oli matkustettu.

kp: Ja en muista onko meillä koskaan ollut keikan jälkeen näin nuorta porukkaa hakemassa nimmareita. Tai siis korjaan: selfieitä. Nimmarit on niin 2000-lukua, nyt eletään aivan toista vuosikymmentä! Ja vaikka hetkien ikuistaminen on muuttunut nimmareista valokuviin, oli myös älyttömän hienoa huomata näin paljon nuoria ihmisiä viettämässä iltaa musiikin parissa, eikä tekemässä jotain muuta. On teissä vielä toivoa, hyvä!

H: Keikan jälkeen olikin sitten henkilöautorallia keikkabussille, Lemille ja takaisin. Soittokamat ripoteltiin siis tuttuun Luziferiin, elikkäs dösään, mutta myös treenikämpille, jossa olisi seuraavan viikonlopun soittotreenit. Jytkis, jytkis, kello kaksi yöllä päättyi hyvänteko ja Apinassa odotti muutama viileä tsekkiläinen. Hyvä Saipa!

P: Jeas, tuli vähän demoajat mieleen, kun ihan omilla autoilla roudattiin kamat treenikselle keikin jälkeen. Kävin miekin siellä Apinassa, mutta tilasin alkoholittoman oluen. Olinhan autolla liikenteessä. Kiitos Estradille ja yleisölle!