Kantturain Konttorit Kesä 2005 keikka nro 3

Anna Simo voimia! Joku oli varmasti sujauttanut tyrmäystippoja taistelupari Olkkosen/Hyyrysen mehupurkkeihin, sillä juhannusyön maagisen tunnelman taikurit käyttäytyivät erityisen hullunkurisesti.

Kokkolan hotelli tarjosi Stam1nan megaposselle mahdollisuuden tavata Disco Ensemblen kukkoja ja nähdä myös vilaukselta herra Jimi Pääkallo. Voi pojat, mehän villiinnyttiin ja syötiin aamiaiset hirmu nopeasti!

Nummirock… siellä se lojui keskellä samaa entistä merenpohjaa… tasaista ja likaista tunnelmaa… Bussissa haisee pierukaasu ja joku Professori sanoo: ”ÄÄÄÄÄ-pryyh!”. Hiki valuu ja bussin tasainen hurina jomottaa päätä. Aurinko kuumentaa penkit ja joka tyypin tarakan.

Hieman pilvinen ja tuuleva Nummijärvi reunusti mustien hevimessujen alttaria uhkaavana. Lemin peltoapinat päättivät hoitaa homman ja painua tärvelemään Kauhajoen seesteisen hotellimeiningin. Mutta perkele, siellähän ne käppäilivät vastaan heti kättelyssä, Teräsbetonin ukot! Myöhä paiskattiin kättä ja heti kun selvisi että majoitumme samaan rakennukseen, kaikki tiesivät kuinka tulisi käymään.

Noh, oli tuo keikka vielä heitettävä. Ehkä maailman eniten jengiä kattomassa. Vittumaista oli kun joku pitissä riehaantunut ihminen sai jonkin osuman ja joutui ambulanssiporukoihin. Nämä ovat aina ikäviä juttuja, toivoisimme riekkumisen ja sekoilun ohelle yhteishenkeä sinne temmellyskentälle.

Taisi tuo veto mennä ilman pahempia megamogailuja. Uusi keikkaintro-kappaleemme toimi jo edellispäivän Kalajoella, joten Nummirockissahan se soitettiin suoraan selkärangasta. Kaken uusi peltisetti soi kirkkaana mäntymetsän siimeksessä ja Stam1nan historian viimeiset live-pilkkihaalarit saivat kelvollisen hiki-brodeerauksen. Ja eiku saunomaan paidattomien sotureiden kera!