26.05. Kerava Panama Jack

KUNNON MENOA – kevät 2006 keikka nro 8.

Kolmas päivä, kolmas keikka illalla edessä. Tuntuu, että oltais oltu reissussa melkein viikko. Oha noita. Ei muuta ku porukka kasaan kohti Keravan kollien kotikaupunkia, öh, Keravaa?

Ennen lähtöä saatiin kuulla jo päivän eka sketsi: mein pitäs alkaa pikkuhiljaa liikkumaan ku ollaa kuulemma sovittu että bändi roudaa PA:n Keravalle. Mitääää? Tämähän ei tietysti kermapersepoppareille käynyt, ja kiivaan puhelinsodan jälkeen saatiin sovittua että keikkapaikka/PA-firma hoitaa PA:n pystyyn niin kuin yleensä on tapana. Jatkettiin matkaa ja pysähdyttiin syömään kun tilanne alkoi riistäytymään jo käsistä. Timppa heittää läppää siihen malliin ettei meinaa ruoka pysyä suussa. Jutut on kaikilla aika paskoja, mutta ne vaan naurattaa. Kyllä työ tiiette ku tarpeeks monta päivää liikkuu samalla porukalla ni kaikki naurattaa… ”Hymyä huuleen ja kaljaa suuhun, niin Jussikin nuortuu ja kiipee puuhun”

Keikkapaikalla PA oli jo hyvässä nousussa, niin kuin bändikin. Paitamyyntipistettä ja lavaa pystyyn sekä vedet kiehumaan Finrexinia varten. Bändi meni vesi kielellä lavalle! Juttuhan oli niin että meillä olisi ollut reilu tunti aikaa soittaa yhdessä sauntsekkiä, eli voitaisiin pitää treenit! Myö käytiin tuumasta toimeen, soiteltiin rokkia ja oltiin fiiliksissä, kunnes muutaman biisin jälkeen tulee käsky lopettaa soitto koska naapurin mummoa ahistaa. Eihä siinä, saatiin myö kuitenkin oleellinen tehtyä ja käytiin sitten odottelemaan illan keikkaa joka olisi kolmen tunnin päästä. Koska keikkapaikka ei katsonut olevansa velvollinen tarjoamaan lämmintä ruokaa, niin jotenkin meidän oli hauskuutettava itseämme. Arvaako kukaan…? No valokuvia ja kaljaa, mitäs muutakaan sitä keksis.

Aika kului ja kohta oli meidän vuoro lähteä kolmatta iltaa putkeen lavalle. Porukkaakin oli tullut mukavasti paikalle Lordin keikasta huolimatta. Keikka lähti raivolla liikkeelle. Paikan pieni lava ja yleisön läheisyys oli pitkästä aikaa hienoa. Isoissa lavoissa on toki omat puolensa kun voi riehua ja rellestää, mutta ei niiden tunnelma yllä samalle tasolle pikkupaikkojen kanssa joissa soitetaan kiinni toisissa. Vedettiin hyvä keikka ja yleisö näytti tykkäävän. Varsinkin salaperäinen ”kättelymies” joka vaati kielisoitinosastolta useita kädenpuristuksia, oli biisi kesken tai ei.

Välittömästi keikan jälkeen takahuoneeseen kapuaa äijä, joka vaatii meiltä Jägermeisteria, josta Hyrde oli maininnut lavalla. Tottakai! Anna vielä siun osoite niin tullaan teille imuroimaan ja tekemään ruokaa! Ei muuta ku roudaamaa ja Helsinkiin nukkumaan. Hotellin väellä oli jotain ongelmia meidän sisäänkirjautumisen suhteen, joko informaatio ei ollut kulkenut tai kielimuuri hankaloitti asioita. Saimme kuitenkin vakuutettua, että hoidamme asian aamulla ennen uloskirjautumista -niin kuin teimmekin.

Huomenna ois viimene veto…