Emil Lähteenmäki ja huumaavat tuoksut.

kp: Pitkien yöunien ja yhdistetyn päikkärin jälkeen oli aika lähteä UG:n Heren luo saunomaan. Sauna, saunaolut ja Herkon uudet grindcore-demot nostivat mielen aivan toisiin sfääreihin ja matka kohti Levykauppa Äxän kevään viimeistä nimmarisessiota sai alkaa. Emil messiin matkan varrelta ja kaupungille ihmettelemään nykynuorten skeittilautoja.

H: Siellä ne istuivat Jyväskylässä, kadunlaidalla, mehuttamassa nuorisolta nimmareita ja skeittilautoja! Näky oli outo, lohdullinen, mutta traaginen, samanaikaisesti.

E: Nimmarisessio piristää aina, vaikka vähän väsyttäisikin. Joukossa on usein hyvin erilaisia ihmisiä ja tarinoita, tällä kerralla kevään mieleenpainuvin. Kaveri oli päättämässä pitkän linjan Stam1na-diggailua live-muodossa Atlantin toiselle puolen muuttoon ja haki nimmarit ensimmäiseen ja uusimpaan levyyn.

H: Taustalla soi Mayhemin live-CD. Nimikirjoitimme, nimikirjoitimme niin PERKELEESTI!

Taika-stage.

kp: Soundcheckissa treenattiin Susi-ihmistä aivan perkeleesti ja jossain vaiheessa moikkailtiin kesken soittelun paikalle saapuneelle tämän päivän lämppärille ”Kerry and the Snipersille”. Susi-ihminen takatakaskussa jäimme jännittämään Tapparan peliä. Toinen jännityksen aihe iltaa ajatellen oli vieraslistalle merkatut ”Lost Society x 4″… Eihän vanhukset jaksa näiden hulivilien mukana! Vai jaksaako?

H: Listaan piti kirjoittaa myös ”Madred x 3”, sillä Lappeenrannan nuorimmat miehet eivät kaikki aivan jaksaneetkaan lähteä Apina-baariin paukuttelemaan henkseleitään. Omituista kyllä, vain yksi näistä Suomen ohuimmista muusikoista näyttäytyi silmillemme illan kuluessa…

E: Japani pyöri jo tässä kohtaa takaraivossa ajoittain ja siksi käytin hyväkseni Lutakon puitteita kokeilla vuosien tauon jälkeen lattiamonitorointia, joka tulee olemaan Japanissa päivän tekninen valinta. Tietyn rock’n roll -meiningin tavoitti heti tavalla, joka ei korvamonitoroinnilla ole mahdollista, mutta edellisen lattiamonitorointikokemuksen jälkeen oma tontti oli selkeästi kasvanut niin, että oikeiden asioiden soittaminen ja hilluminen kuuntelupisteen ulkopuolelle osoittautui lähes mahdottomaksi.  Japania odotellessa, huh. Totesin taas, että tekniselle henkilöstölle maksetaan syystä ja Lutakon kakkoskeikka meni kuitenkin aivan mallikkaasti, jopa paremmin kuin edellisen päivän show.

kp: Lauantain Lutakko oli helvetisti perjantaita parempi. Tämä oli jo aistittavissa ennen keikkaa yleisön raivokkaasta huutamisesta. Viidellä laukauksella saman tien turpaan, ja loppukeikka oli oikeastaan yhtä juhlaa ja euforiaa. Ehdottomasti yksi kevään parhaista keikoista. Encoren lisäksi meidät huudettiin vielä kerran lavalle, jolloin saimme pari Lost Societyn jannua daivaamaan lavalta ja tämän lisäencoren jälkeen yleisö jäi huutamaan vielä pitkäksi aikaa ”Oo-lee o-leo o-leo o-lee” -jalkapallolaulua. Huikea tunnelma!

Cherryt juuri ennen keikkaa.

H: Käsittämätön, huimaava… Adjektiiveja on vaikka litran mitalla! Lutakko, Jyväskylän clit, et petä koskaan!

kp: Tällä kertaa meillä oli keikan jälkeen vielä hieman mietoja alkoholijuomia jääkaapissa, koska kuskimme Tero on huomenna ajovuorossa. Mies onnistui perjantai-iltana ihan hatunnoston arvoisesti juomaan melkein kaikki meidän kaljat ja puolet lonkeroista. Pakko arvostaa!

H: Arkku-dude todellakin meidät kaikki ajaa hulluuteen, jos ei kotio kuitenkaan! Kuin taikaiskusta peliin liittyi pian skateboard, eli skeittilauta: tuota iki-ihmeellistä lätkäpäristintä mie en ole ratsastanut tuhanteen vuoteen, mutta nähdessäni Jykylän lippalakkisemman nuorisoyhtyeen jäsenet, omat jäseneni taipuivat ratsastusasentoon ja potkin itseni norsunluutornin huipulle yhdellä giganttisella kananjalan kuopaisulla.

kp: Jossain vaiheessa iltaa kaiken skeittaamisen sun muun lomassa huomasimme Lutakossa olevan erittäin hauskaa, joten tarvetta ravintolaan ei ollut. Varsinkin kun Eicca järjesti vielä kasan pizzaa illanistujaisiimme. Tässä taisi olla myös tämän kevään hauskimmat jatkot. Kiitos kaikille asianomaisille!

Tulevaisuuden toivot + menneisyyden urpo.