Kesän loppupää häämöttää...

P: Oulu on mukava paikka ja oululaiset on mukavia. Qstock on myös ollut aina meille suotuisa ja tälläkin kertaa sopi odottaa kesän suurinta pittiä, koska meille oli siunaantunut paikka rantalavalla. Ennen keikkiä kävin syömäsä ja tsekkaamassa pätkän Haloo Helsingin keikkisettiä. Kovia ovat nuo nuorukaiset ja hyviä biisejä väsäävät. Suosiotaan ei tarvitse ihmetellä.

H: Suhteemme Haloo Helsinkiin alkaa olemaan vaarallisen intiimi…

kp: Taisi muuten olla kesän parhaimmat festarisafkat! Ai vitti. Ja samalla yksi kesän kuumimmista päivistä Lemin kuumimmalle bändille, koska huoltsikalta ostetut vedet hupenivat kuin drinkkiliput Huurulla. Ja tokihan sitä piti käydä katsastamassa HH:n keikka, joka oli jälleen ihan vitin kova. Oli hauska huomata heidän keikalla, että yleisö ei pelkästään huuda käytännössä kaikkia sanoja mukana, vaan oikeasti laulavat ne nuottiin! Se on hyvin erilaista verrattuna Viiden laukauksen huutamiseen täysillä. Eikä siis sillä, että jommassa kummassa olisi jotain vikaa, ehei! Kunhan jotenkin bailaa!

H: Vaarallista analyysia… Onhan meillä sentään yhtenäinen pukukoodi…

P: Samaisella lavalla ennen meitä soitti myös eräs naapurimaan kovin orkesteri, Soilwork. Heitin ranskalaisen kitaristin kanssa seuraavan läpän: ”hi, do you remember, we talked and enjoyed some red wine last summer at Tuska festival?” johon ranskis: ”I don’t remember us playing in Tuska.” Noh, ihan mukavilta vaikuttivat ja tulihan heiltä ihan kannustavia kommentteja keikkimme jälkeenkin.

H: Olivat katsoneet Stam1nan keikan milteistä kokonaan. Vaarallisen kova laulaja tuo Speed. Ottaisivat lämppäriksi kiertueelle.

kp: Soilworkista ei jäänyt paljoa käteen, koska meidän piti keskittyä backlinen kasaamiseen Jyrin loistaessa poissaolollaan. Kitarat oli kannettu jo hevonviduun niin, että niiden luokse piti kontata Soilin rumpalin takaa hänen soittaessa keikkaa. 10 minuuttia ennen vaihdon alkua rakas Jusbaumimme tulee kysymään ”Kaikka, mitä vittua työ puuhaatte?” Jussi viittasi valmiuteemme, joka ei ollut ihan samaa tasoa kuin Jyrillä. Jyri kytkee kaiken mahdollisen valmiiksi jo ennen lavalle menoa, kun taas meillä oli lähes kaikki kamat laatikoissa. Noh, tästä selvittiin muistaakseni vielä yllätävän hyvässä aikataulussa ja ilman suurempia ongelmia. Sitä ei lasketa, jos emme osanneet laittaa Pyryn kanssa piuhaa kiinni bassoon…

Kuin karatessa - mestareilla musta, aloittelijoilla valkoinen!

kp: Keikalle oli kovat odotukset, koska Qstock ei ole luultavasti koskaan tuottanut meille pettymystä. Qstockista tulee aina muutenkin mieleen hyvien keikkojen lisäksi hullu yleisö. Ja keikan ensimmäiset tahdit osoittivat aika äkkiä, että taattua Oulua on jälleen luvassa!

H: Oulu petä ei koskaan. Pölyn valuessa ihmisten räkänokista ylähuulelle näytti hetken siltä, että koko eturivi olisi hitleröity ruskeilla viiksillä!

P: Keikkihän oli eräs kesän parhaista. Koko näkökentän levyinen pitti ja siinä nouseva pölypilvi oli ennennäkemätöntä ja jäi muistijälkeen ajoiksi. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun kaikki toimi enkä olisi vaihtanut sekuntiakaan. Kiitos Oulu! Keikin jälkeen nopea pulahdus joessa, joka meinasi viedä mukanaan. Illalla olikin kaikkien aikojen jatkot suosikkibändin bussilla, joka tulisi kuljettamaan miut, Pyryn ja Kaikan takaisin etelään aamun tunteina. Kiitos kyydistä ja mahtavasta seurasta Haloo Helsinki!

kp: Paimen kiittää!

H: Mie haluaisin vielä kertoa tähän loppuun kesän huippusekoiluistamme Oulun yössä, mutten tiedä jaksanko. Tarinassani vilahtaisi nimet Cheek, Elli, Kirsi, Dave, Musta Barbaari, Laihiala ja Irtopää. Äh, tylsää, tavanomaista. Kuitataan näin: kiitos Qstock!

Serkkupojat kotimatkalla Lillilään...