H: Back to Turgu. Taas! Monesko kerta tänä vuonna? Reissua edeltävänä iltana oli Kai-Pekan kanssa pakko käydä yhdellä iltaoluella, sillä olihan kahdeksan päivän totaalitipaton viimeinkin ohitse! Olimme juurikin viettäneet viisi päivää sävellys-, sovitus- ja harjoitusleiriä yhtyeen kanssa Lemin takametsissä. Siispä sataman kautta Ilonan karaokeen!
K: Kyllii! Joka päivä 8-10 tuntia soitantaa, ja jokaisen illan päätteeksi sauna päälle ja Black Edeniin, eli pieneen virtaavaan jokeen uimaan. Kesän kohokohta oli siinä. Ja pääsimmepähän paneutumaan 12 uuteen raitaan aivan ennen kuulumattoman intensiivisesti. Kyllä tuon rupeaman jälkeen iltakaraoket oli ansaittu, vaikka en aamulla klo 8 enää ollutkaan samaa mieltä..
E: Viime aikoina on jäänyt paitsioon suomalaisen rock’n roll -todellisuuden esittely kaikessa koruttomuudessaan. Jotta totuus ei unohtuisi, annan kaunistelemattoman lausunnon päiväni kulusta: heräsin aamuyhdeksältä krapulassa täristäkseni kolme tuntia sängyssä ja huomatakseni, etten pysty menemään junaan, johon minun pitäisi ehtiä. Olen kusessa. Minulle rakas ihminen pelastaa minut ja lähtee viemään minua omalla autollani Turkuun, jotta ehdin ajoissa paikalle. Vaihdan kuljettajan pallille DBTL:n portilla, oksennan ja ajan sisään alueelle. Kiirehdin sound checkiin, josta myöhästyn n. 10 sekuntia. Psyykkeeni rakoilee.
E: Antti ojentaa minulle yllätyksekseni teettämänsä esiintymisasun, mekon. Keikka menee erittäin hyvin ja kiitos adrenaliinin en ymmärrä kuinka huonosti kehoni voi valtavan kuumassa teltassa. Vanhempani ovat katsomassa. Näen lyhyesti vanhempiani keikan jälkeen, jotka tervehtivät myös yhtyettä ja Turussa olevaa toimitusjohtaja Saikkosta. Ajan takaisin Tampereelle yöksi.
P: Kaikki ovat nähneet Hyrden esiintymisasun. Nyt miulla on samanlainen. Ei hävetä yhtään. Olo on kuin Paul Stanleyllä konsanaan. Tuon kuumempaa ja kosteampaa keikkaa ei ole olemassa. Joku sanoi teltan sisällä mitatun yli 60 plusastetta.
K: Keikka oli varmasti kuumempi kuin yksikään kevään klubivedoista. Oli hieno idea mennä telttasaunaan t-paita päällä, koska parin biisin jälkeen sen sai repiä työllä pois. Helvetillisestä kuumuudesta huolimatta veto oli hyvä, joten mikäs siinä.
H: Keikan jälkeen upea järjestyshenkilöstö järjesteli yhtyeen saunatiloihin ja tila-autolla vieläpä. Luksus oli läsnä. Mitään ei puuttunut, paitsi nöyryys: mitäpä sitä turhia tässä vaiheessa uraa kumartelemaan! Päälaki vaan tila-auton ovenkarmiin poks ja sitten sairaalaan liimaukseen naks. Vaan Mokoman Klubi-vetoa seuraillen ja vodkaa naukkaillen murhe oli kuin öljy. Nimittäin katoavaista.
KOMMENTOI