Lemin treenikämpällä kuhisee, on meneillään shampanjajuhlat. Yhtye on huomannut nikkaroineensa levyllisen biisejä. Osassa niistä on jopa hyvä meininki. Mutta kuinka ihmeessä niitä biisejä oikein tehdään? Seuraavassa vaiheittainen, empiirisen analyyttinen, kronologinen introspektio/salaobservaatio kylähullujen hittiliukuhihnalle!

Päivä 1. Olkkonen (jatkossa ”O”) saa informaatiota aivoihinsa. O etsiytyy kitaransa kanssa rauhalliseen ja luovaan paikkaan, jossa hän purkaa ideoimansa, vaikutteiltaan salaperäisen melodiakulun/riffirakenteen sormillaan. O kertaa päähänsä pinttynyttä materiaalia koko illan, kunnes alkaa illan elokuva. Tällöin O tyytyy vain tekemään musikaalisia sormiharjoituksia. Kun O:n RAS-järjestelmä aiheuttaa unen tulon, hajanainen joukko melodioita, ns. ysisointuja, oikean käden sahauskuvioita ja Jessica Simpson kertautuvat O:n pitkäkestoisessa muistissa.

Päivä 2. O hoitaa päiväaskareensa ja tekee arkityöt. Välittömästi vapaalle päästyään O purkaa vuorokauden ajan alitajuisesti kehitellyn luonnoksen tunnistettavaksi säe-silta-kertosäe -jatkumoksi, tähän kuluu huomattavasti eilistä lyhyempi aika. Vieno hymy leviää O:n kasvoille ja jalkaterä hakkaa lattiaa rytmillisessä liikkeessä.

Päivä 3 – päivä. O saapuu Stam1na-yhtyeen harjoitustiloihin. Paikalla on Velin (jatkossa ”V”), joka on aloittanut harjoitukset jo puolta tuntia aiemmin. Miehet tunnistavat toisensa ja aloittavat sosiaalisen kanssakäymisensä käyttämällä sukupuolisuuteen liittyvää äärihuumoria ja käynnistävät tarvittavat sähkölaitteet. O esittelee välittömästi V:lle luonnoksensa, joka saa molemmat hymyilemään vienosti. V tapailee välittömästi kappaleen vaatimaa tempoa ja tahtilajia lyömäsoittimilla, aluksi ns. peruskomppia lyöden. Noin kolmessa minuutissa V on sisäistänyt 95% O:n sävellyksestä ja sen äkkivääristä polyrytmisistä käännekohdista. Näitä kohtia kutsutaan myös nimillä ”koukku” tai ”takapotku”.

Päivä 3 – iltapäivä. Harjoitustilojen alueelle saapuu Hyyrynen (jatkossa ”H”) ja Kangasmäki (jatkossa ”erinomainen Professori Kangasmäki”). Miehet (jatkossa ”yhtye”) tunnistavat toisensa ja aloittavat sosiaalisen kanssakäymisensä käyttämällä sukupuolisuuteen ja alkoholiin liittyvää äärihuumoria ja käynnistävät loput sähkölaitteet. Yhtye lämmittelee tulevia lukemattomia hienomotoorisia suorituksia, yhteensoitto- ja luomiskykyään, pitkäkestoista muistiaan ja henkilökohtaisia myönteisiä tunne-elämyksiä soittamalla vanhempaa materiaalia. Kiertueaikana soitetaan ns. keikkasetti, harjoitusaikana kaikki ”vanhemmat uudet” sävellykset. Mikäli soitetaan keikkasetti, H laulaa harjoituksissa. Mikäli soitetaan muita sävellyksiä, H ja erinomainen Professori Kangasmäki tapailevat aika ajoin H:n luomia rytmisiä huudahduksia ja kiljumistyylejä PA:n kautta. Usein kuitenkin H ja erinomainen Professori Kangasmäki ovat suhteellisen hiljaa.

Päivä 3 – ilta. Yhtye pitää noin 15 minuuttia kestävän keskustelutauon. Sosiaalisia rajapintoja kartoitetaan. O demonstroi uuden sävellyksensä H:lle ja erinomaiselle Professori Kangasmäelle, puolet ajasta V tukee esitystä lyömäsoittimilla. Vieno hymy leviää yhtyeen kasvoille. H, V ja erinomainen Professori Kangasmäki katsovat vaistomaisesti toisiaan ja O keskittyy hetkeen, johon liittyy suuri määrä tieteelle tunnistamatonta ”magiaa”. H ja erinomainen Professori Kangasmäki opettelevat uuden sävellyksen korvakuulolla ja O:n hidastetulla esimerkillä. 10 minuutin kuluttua yhtye soittaa uutta sävellystä yhdessä. Jokainen soittajista saa suuren määrän informaatiota aivoihinsa: osan oman inspiraationsa ja osan tilanteen improvistisen luonteen ansiosta. Yhtye jatkaa luomistyötään noin 45 minuuttia ja siirtyy tarkentamaan sosiaalisia rajapintojaan musiikin ulkopuoliseen ympäristöön. Sävellyksestä pidetään puheenvuoroja hyvin yksimielisesti positiiviseen sävyyn, edelleenkehittämiseen liittyviä arkoja, mutta välittömiä kysymyksiä nousee esiin, tapahtuu joukkohurmoksen ilmiö.

Päivä 4 -iltapäivä. Yhtye saapuu harjoitustiloihin hajanaisessa järjestyksessä. Yhtye tunnistaa toisensa juuri ja juuri, ja aloittaa sosiaalisen kanssakäymisensä käyttämällä sukupuolisuuteen ja alkoholiin liittyvää äärihuumoria. Yhtye yrittää lämmitellä hieman. Noin tunnin työskentelyn jälkeen yhtye siirtyy uuden sävellyksen tiedostettuun ja konkreettiseen työstämiseen. Nyt jokainen jäsen tuo luovan panoksensa niin sävellys-, kuin sovitusprosessiin. O keskittyy näkemään kokonaisuuden, V luo kappaleelle mahdollisimman omituisen pohjakompin, H pyrkii laajentamaan jo olemassa olevia harmonioita ja sointurakenteita sekä ääntelehtii tunnistamattomasti. Erinomainen Professori Kangasmäki tarkkailee toimintaa ja laatii päässään kaavoja kontekstin ulkopuolelta.

Päivä 4 – ilta. Sävellys on saanut uuden c-osan, joka on joko O:n tai H:n neljä vuotta vanhan kappaleen kertosäe. O:n luomista sormituksista 80% on tallella, 20% on H:n improvisoimia. Kappaleen kertosäkeeseen luodaan oktaaviotteella soitettava uusi yksinkertainen pohjamelodia, jota myötäilee tuleva päälaulu (huomautus: laulumelodiat, -sanat ja -sovitus syntyvät keskimäärin noin kuukautta ennen valmiin kappaleen virallista levyttämistä – tästä prosessista lisää tulevissa introspektioissa). V muokkaa perkussionistisia sovituksiaan alati, usein esimerkiksi kappaleen eri osien liitoskohdissa esiintyvät ”fillit” improvisoidaan. Erinomainen Professori Kangasmäki hymyilee vienosti kontekstin ulkopuoliselle mielleyhtymälle.

Päivä 5 (lue päivä 4)

Päivät 6-10 (lue päivän 4 ilta)

Päivä 11. Studioon on aikaa enää viikko, yhtye julistaa kappaleen valmiiksi, ei hymyile enää vienosi vaan jatkaa sosiaalista kanssakäymistään käyttämällä sukupuolisuuteen ja alkoholiin liittyvää äärihuumoria.

Johtopäätökset: Kappaleen tempo sektorilla 120-150 bpm (allegro), rakenne A(kerto)-B(säe)-A-B-C-A. Sävellaji on A-, tai D-molli. Kappaleen kesto on 3 minuuttia 40 sekuntia. Sävellyksen nimeksi annetaan kolmen sanan lause, jonka yksi sanoista on joko numeraali tai termin ”liha” idealistinen johdannainen. Koukkuja, takapotkuja sekä rumpufillejä on lisätty 140%, soolokitaraosuuksia keskimäärin 1,4 kpl. 89% uusista kappaleista on normaalille ihmiselle käsittämätöntä polyrytmistä teutologiaa, joka kuitenkin tieteelle käsittämättömästä syystä tukee kuulijan tunne-elämystä 68%, aiheuttaa jalkaterän rytmillistä hakkaamista lattiaan ja joka kertautuu pitkäkestoisessa muistissa yhtä usein kuin Jessica Simpson.