Aamupalaksi veyt ja skumppaa!

kp: Niin, puolet jengistämme tuli jo perjantaina kikkailemaan ja promoilemaan Ruisrockiin. Siellä oli Bodomit, oli Stone ja itselleni yksi kesän kohokohdista, eli Smash-albuminsa alusta loppuun soittanut Offspring. Monille tyypeille Master of Puppetsit ja Reign in Bloodit ovat olleet ne alkusysäys musiikista innostumiseen, mutta miulla Smash-levy on ajanut sunnilleen saman asian. Oli hieno kuulla levy kokonaisuudessaan, mutta en uskaltanut jäädä kuuntelemaan sitä uudempaa kuraa. Mukava ilta kruunautui lauantaiaamuna, kun majoituksen järjestänyt ystävämme ja Stam1na-basisti nro 3, eli Tero Nordlund oli järjestänyt meille aamupalaksi vetyjä, eli VEYT! Ja rannikolle uskolliselle tyyliin veyjen kyytipoikana oli shampanjaa! Itä ja länsi yhdistyy!

H: Kuulin vast’ikään, että Kai-Pekka on ollut aikoinaan myös Apulannan fani. Lemin Sini kertoi.

kp: ”Ei ole mikään salaisuus…”. Ehjä ja Attack ovat edelleen kelpo levyjä. Vaan mitä kävikään niiden jälkeen…

P: Ruisrock on aina kesän kohokohta ja niin myös tänä kesänä. Kolme päivää aurinkoa, hyvää musaa ja porukkaa. Ainiin, olihan meillä keikkikin jossain välissä. Bodomit ja Stonet vetivät todella hyvin. Varsinkin Bodomit olivat parhaassa vedossa vuosikausiin.

Pojat näyttävät, että montako vuotta ne on vanhoja.

kp: Ruissalossa taisi olla aika lämpimät kelit. Telttaslotti pelotti hieman etukäteen, koska yleensä teltat tuppaavat olla aivan helvetillisiä saunoja näillä keleillä. Pojat treenailivat bussissa aiemmin viikolla haltuun Madredin treenikämpällä otettuja Ristiriitaa ja Vapaata maata. Homma meinasi mennä jo huumorin puolelle ja pikkuhiljaa kuivatreenit vaihtuivat linjatsekin ääniin ja keikkavaatteisiin.

P: Lataus oli kohdallaan, keli oli kohdallaan ja teltta täynnä ihanaa festariväkeä.

H: Oli se Ruissalon mylvintä, pittaus ja kikkailu jälleen jotakin aivan uskomatonta nähtävää.

kp: Keikka oli heittämällä tämän vuoden paras. Yleisö oli teltassa aivan sekaisin ja bändi oli hyvässä iskussa. Vikan biisin wall of death ja siitä muodostunut pitti oli – jälleen kerran Ruisrockissa – aivan järkyttävän hienoa katseltavaa.

P: Yhdyn täysin Kaikan sanoihin: paras keikki tänä kesänä ellei koko vuonna! Kiitos Ruisrock, rakastamme!

Teppo Velin kuolee kylmyyteen. Sielun kylmyyteen.

P: Sanotaan nyt näin: hyvän keikin vetäminen ei varsinaisesti lasku juhlafiilistä, joten ilta meni samoissa merkeissä kuten seuraavakin päivä. Hienot kelit, hyviä bändejä, erinomaista seuraa. Voi oispa Ruisrock ikuinen.

H: Erikoisvieraita löytyi seurueemme jatkoksi, seilasimme ihmismerta kuin muinaiset Saimaan merimiehet, rommia särppien, juomalauluja laulaen. Loiri tulkitsi tuntoja, Emil oli vaikuttunut Weather Repportin coveroinnista. Minin ympärillä kuhisi, takapenkille jäänyt tulikuuma votka tirisi kurkussa… Omituiset muistikuvat sekoittuvat toisiinsa ja lopputulos on kesän 2014 ehdoton peak. Hyvä Turku, hyvä Ruisrock! Hyvä Aapo!

Jos tässä ei ole festivaalimeininki, niin missä!