Aikainen lähtö kauas kauas Porin todellisuuteen oli todellisuutta. Viikolla keikkailuun liittyy aina pieni jännitys illan yleisömenestyksestä, mutta kuten tulimme illan kähmyssä huomioimaan, jännite oli turhaa. Porissa riittää tekemistä vielä jälkipolvillakin!

Menomatkasta en taida muistaa sen kummempia. Teppo ”Rusinakakku” Velin istui puikoissa, sillä Jyrki ”Mega” Salmi oli estynyt rattihommista tuona kyseisenä päivänä. Tasaisen tyynesti Teppo hallitsi suurta autoamme, joka poimi läskin läskin perään bussin uumeniin. Ainoa, joka jäi puuttumaan kyydistä, oli Pekka ”Tutu” Olkkonen, jonka valokuvausharrastus Helsingin kuumimpien rock-lehtien kustannuksella jätti yhtyeen varjoonsa.

Kertaa aiemmin, vuonna 2003 suoritettu Poltetut kylät -kiertue esitteli yhtyeelle Porin Kinon. Mokoman kanssa rehvasteltu iltama läntisen Suomen rannoilla oli kuuma ja tulinen. Nyt pyrimme samaan: sekä vetämään teräksinen show, sekä esittelemään porilaisille uusi nimi musiikkikentän tekijät-osastolta.

The Republic of Desirehän on yhtyeemme veljesbändejä jo 90-luvun lopun Lappeenranta-scenestä. Yhtyeen Paavohan on Stam1nan järjestyksessään toinen basisti, sittemmin veljensä Lassen ohella Republicin kantava kielisoitinmestari. Mikäpä siinä lähteä tuttujen naamojen kanssa reissuun; varsinkin kun tiedossa on takuuvarmaa huumoria. Tiedossahan oli, ettei TROD ole mikään selväpäisten iltapäiväkerho.

Soundcheckin aikana paikalle ilmaantuikin mystinen retkue, joista ainakin rumpali Jarva taisi olla täydessä tuubassa. Pikainen tervehdys, paitamyyntikojun sumpliminen, kupponen kahvia ja a’vot, syömään ja saunaan.

Keikkapaikalle palaillessa Republic (eli Ripuli) jatsasi menemään niin ettei mitään. Lusmuilin takahuoneessa rockstaran elkein aivan keikkamme alkuun saakka, vaikka Bar Kinon takahuone on Suomen pienimpiä ja julkisimpia lokerikkoja. Ehkä siinä tuli paniikissa yksi tai kaksi kaljaakin kumottua kituseen.

Noh, keikalle kello kaksitoista, perussetti. Ripulin aikana hitusen vajaana kumiseva lavan edusta oli täynnä ja tukka sai lentää tuttuun tapaan. Eritoten mieleen jäi mikrofonijalustan juuressa kekkuloinut herrasmies, joka lauloi ja tanssahteli setin mukana hektisemmin kuin tusina lappalaisia. Kaveri oli kyltymätön: silmien raivoisa kiilto häikäisi ja pelotti niin, ettei alavasempaan ollut vilkuilemista. Onneksi paikalla oli myös kauniimman sukupuolen edustajistoa. Silmämunat kiittivät silmämunien ystäviä.

Keikalla ei kaatunut koskettimistoja eikä soittajia. Kuitenkin jotakin erilaista oli pakko tarjota: rumpalin avustuksella jalkoihin teipattu jätetavara. Vasemman nilkan muovipussi, sekä oikean puolityhjä (vai -täysi… mielipidekysymys) vesipullo häkelsivät kaikessa järjettömyydessään ainakin kantajansa. En tarkkaan tiedä mihin Porin yökyöpelit ovat tottuneet, mutta siinä vaiheessa kun artisti teippaa jalkoihinsa roskia, on bailattava ja ankarasti! Vähintään sympatiamielessä!

Illan pitti oli kuuleman mukaan erityisen väkivaltainen. Järjestyshenkilöstöä oli tönitty, muutoinkin kovaa riekkumista harrastettu. Tietysti niin, koska tulipa tuota toimintaa taas agitoitua aktiivisesti niin biisien väleissä kuin aikanakin. Noh, toivottavasti kellekään ei sattunut pahasti. Sitä se on kun torstaina lähdet Porin yöhön.

Keikan jälkeinen nopea siirtyminen nukkumaan epäonnistui täysin. Vaikka tiedossa oli erittäin aikainen siirtyminen hotellihuoneesta bussikuljetukseen, oli TROD:in kanssa maistettava muutama juhlakalja. Saimme keskusteltua toimintaan lisälatinkia baarin johtajalta kirkkaan vinettopotun muodossa, josta sitten pienellä kustomoinnilla saatiin legendaarinen Teippiviina. Tämän Teippiviinan kustomoimina saimmekin kustomoitua itsemme aikamoiseen psyykkisesti, mutta fyysisesti hotelliin vasta vähän myöhemmin.

Ja mainittakoon tässä lopuksi vielä erikseen, että Jarvan Matti on todellakin maailman hauskin mies.