Onko tuostakin jo VIISI vuotta...?

E: Kun bussin sänkyjä jaettiin, vakuutin Tepolle, etten tarvitse sellaista. Sohvankin saisi kuski, jos miehelle tulee reissun varrella tarve vetää tirsat. Tänä päivänä joskus seiskan aikaan oli aika lunastaa lupausta. Uni oli ehkä juuri tullut penkillä, kun Ville oli jo melkein perillä etapissa ja otti tienvarsistopin. Luovutin miehelle sohvan, otin viltin ja siirryin kuuliaisesti bussin lattialle nukkumaan. Palasin ajatuksissani niihin vuosiin, kun tapasin nukkua Ovlovin konekoppaa vasteen. Se riitti silloin, eikä siitä nyt niin montaa vuotta vielä voinut olla…

P: Heräsin noin yhdeksän aikoihin erittäin kuumasta bussista jollain levikkeellä ilmeisesti Lahdentien varrelta. Kuumuus oli sietämätön ja oli pakko ulostautua raittiiseen ilmaan. Pihalla odotteli Jusba ja pian seurasivat kuski-Ville ja Jyri. Samalle levikkeellä kurvasi myös keittävä Opel ja Ville pääsi heti korjaustöihin. Meillä on porukassa monenlaista osaajaa!

kp: Mitä helvettiä…? Tämä on mennyt kokonaan ohi.

P: Puhelu järjestäjille toi helpotuksen, voisimme lähteä festarialueelle, jossa on tarjolla kahvia ja sämpylää! Joskus se on pienistä asioista kiinni. Perillä odottikin kaiken kattavat catering, sauna ja palju, hyvä bäkkäri ja mukavia ihmisiä. Kaikki toimii ja se on hyvän festivaalin merkki.

kp: Ennen saunaa lähdimme miltei koko ryhmän voimin potkimaan futista Leppävaaran kentälle. Kivaa oli, vaikka näin jälkikäteen viisasteltuna ei ehkä olisi kannattanut… Noh, oli se kivaa silti ja erästä rikasta indielevy-yhtiön toimitusjohtajaa lainaten, ”ei elämää voi varoenkaan elää”. Pinkyyyyyyyyyyyyy!

H: Saunassa kukko lämpeni, mutta kanan jalat (ja munat) kalisivat paljun haaleassa lillussa. Oliko kesä vielä sittenkään alkanut? Onneksi kuitenkin meillä on tämä hieno keksintö, nimeltä jalkapallo!

P: Ennen keikkiä tuli käytyä väijymässä Santa Cruzin vetoa ja kylläpä pojat osaavat soittaa kitaraa! Mahtava meno ja lämmitti tällaista entistä G’nR -fania. Tuli siinä Sonatan jätkätkin morjesteltua.

H: Santa Cruzin jätkät lienevät köyhiä, kun vaatteet ovat repaleiset ja parturiin ei ole ollut asiaa vuosikausiin.

Kuvassa Pekka "Lilli" Olkkonen.

kp: Huonosti nukutun yösiirtymän jälkeen olo oli silti yllättävän energinen, eikä sauna tahi ruokakaan pistänyt hippiä ns. lekelleen.

E: Päivän mittaan tuli kyllä ihmeteltyä, että mistä hitosta kaikki energia jalkapalloon, palaverointiin ja muuhun ”ylimääräiseen” oli perujaan – krapulassa, maksimissaan parin tunnin torkkujen jälkeen. Ainakin osaksi erittäin toimivista festarijärjestelyistä ja kauniista säästä.

H: Työstimme Kai-Mihkalin kanssa maailman energisimmän haastattelijan kanssa nettivideon. Olikohan se heavymetalinterview.com, tai jokin, alkuvaroituksista poiketen kuitenkin ihan suomeksi puhuen. Eniten Saksa-lähtöisellä toimittajalla oli hankalaa saada Kaikka-nimi lausuttua pehmeällä K:lla. Noh, pian olikin vuoro palaveerata Fullsteam-lähettiläiden kanssa vuoden 2015 kuvioista, vedellä isoja viivoja. Tässä onnistuimme, kuten onnistui osa yhtyeemme isojen pelikenttien jalkapallo-ottelussakin!

kp: Viivoja vedeltiin, toden teolla. Lähinnä valkoisia, mutta kuitenkin. Ihan kiva tietää, että ensi vuodellekin on jotain suunnitelmia, edes alustavia valkoisia viivoja, jotta voi aikatauluttaa loppukesän ja tulevan Insomnium-rundin väliin vaikka pienet demotustalkoot! Matskua on, ainakin meistä muutamalla.

Juha "There Is No Spoon" Jauhiainen antaa punakortin soida.

kp: Keikki oli ainakin osittain hyvä. Valtiaan uudet vaateet taisi mennä ihan päin persettä, mutta muutenhan keikka sujui ihan hienosti, tai ainakin ok-tasoisesti. Eihän sitä aina viitsi omia biisejä vetää oikein, ei edes joka viikko!

E: Keikka jätti ehkä jotain toivomisen varaan, mutta laskelmoin onnistuneeni ainakin välispiikkiosastolla. Ehdin juuri ennen suuni avaamista oivaltaa, että nythän tosiaan ollaan Espoossa ja on geografisesti perustelluinta arvioida vapaakauppasopimuksia ja Alex Stubbin valintaa. Jälkikäteen kuulin, että yleisöstä oli jokunen VIP-aluelainen kääntynyt kannoillaan puheenvuoron seurauksena. Siis hyvä!

kp: Ja sama puheenvuoro sai myös ihmisiä kiinnostumaan yhtyeestä! Double time!

P: Keikki oli hyvä ja porukkaa oli kokoontunut paljon seuraamaan lemiläisten esitystä. Ehkä aikainen soittoaika oli syynä, mutta ihan Jäälin kaltaista hurmosta ei yleisössä näkynyt. Hymyileviä naamoja kuitenkin. Tällä keikillä oli Huurun aika kostaa miun Tallinnan huitominen ja sainkin ESP:n kaulasta takaraivoon, kun hiippailin tuon ns. hieman arvaamattoman sällin taakse jonkun biisin aikana. Mitään ei onneksi tapahtunut ja kuula pysyi kasassa. Hyvä meno kaiken kaikkiaan, kiitos jälleen kerran Espoo! Illan kruunasi Anna K:ssa kuultu Huurun ”I believe I can Fly”-tulkinta, joka ei jättänyt ketään kylmäksi, jatkoon!

H: Lentotaso saavutettu!

Helsingin Rock'n roll -skene ei vierailustamme toivu!