Hyrde: Viisi laukausta päähän -kappaleen ajaksi lavalle kutsutut Sakara-jättiläiset Tuomo Saikkonen ja Kuisma Aalto ojentelevat yllättyneille lemiläisille kultalevyjä. Oli tämäkin päivä nähtävä… vaikkei sitä todellakaan kukaan odottanut ikinä toteutuvan. Me kun halusimme vain säveltää ja soittaa kappaleita, jotka saavat meidät treeneissä naureskelemaan, nyökyttämään, kättelemään.
Omalla tavallaan kyseinen levy niittasi umpeen jotain, mitä esikoisalbumi ei vielä saavuttanut: soittajilleen äärimmäisen haastavat biisirakenteen, tuoreen löhähdyksen teknistä pullistelua ja miltei täysin vapaata musikaalista ilmaisua. Kuten Miitri Aaltonen myöhempinä aikoinaan totesi, ”oli yhtyeen visio levystä ja sen kappaleiden toteutuksista niin vahva ja erikoinen, ettei tuottajalle jäänyt kuin lähinnä taltioijan ja miksaajan työt”. Omalla tavallaan siis tämä myyntilukuihin perustuva tunnustus saavutettiin yksinkertaisen röyhkeästi tekemällä juuri miten arvon artisteista tekohetkellä tuntui. Olemme siis vittu kuninkaita.
Tai ei sittenkään. Useat kyseisen albumin biisit on todettu keikoilla toimimattomiksi, tai ainakin vähemmän soitetuiksi. Ovi-tunnelmoinnin lisäksi ainakin Edessäni (musiikkivideokappale, ironista kyllä), Lapsus, Paperinukke (keikoilla usein yleisön toimesta peräänkuulutettuna) ja Suhdeluku ovat olleet kolmannen albumin kiertueilla ns. mutella – yhtye ei näet enää osaa kyseisiä kappaleita yhdessä soittaa. Myöskään harjoituksissa emme ole käyneet keikkojen alettua, tarjonta on ollut tietyn kappaleryhmän sekoittelua ja muutaman lisänumeron jakelua.
Kaikka: Soundcheckissä tunnelmoitiin kesän ensimmäisten side fillien kanssa kun monitorikaljuli Oksu pisti basaarin täysille. Ai ai ai ai, sanoisi Martti Servo tässä vaiheessa. Mieltä lämmitti tieto myös Whitesnaken monitorimiksaajasta, joka oli huutanut meidän tsekin aikana suunnilleen tämän tyylistä settiä: ”Fuck! WE are the Headliner here and we don’t even have the chance to make soundcheck coz there are some teenagers on the stage! If the SHOW goes wrong it’s not my fault!”
Sellaista settiä Ameriikan mantereella. Welcome to the festivals, cowboy!
Tsekin jälkeen oli aika käydä yllyttämään ”paria tasottavaa” nauttinutta pikkuveljeä vierailuun keikamme aikana. Noin vajaa kymmenen tölkkiä tasoittavia nauttinut läheinen sukulaiseni otti tehtävän vastaan ilomielin ja -liemin.
Hyrde: Sauna Open Airin päälavalle noustiin myös tutulla settilistalla. Suomen ehkä metallisimmalle yleisölle päätettiin tarjoilla selkeä paketti toimivaksi koettua Stam1naa: Ristiriidan pilpityksistä Lääkkeen yhteislaulatuksiin. Hyvä keikka, kertakaikkiaan. Ylipäätään kyseiselle lavalle pääsy takasi tunnelmaltaan ainutlaatuisen nipun muistoja myöhempiä vuosia varten.
Aurinkoisen sunnuntain myöhäinen keskipäivä ei saanut mustapukuista massaa yltiöpäiseen karkelointiin, vaan onneksi bändi tuntui olevan iskussa. Pientä lisäongelmaa toivat rikkinäiset korvamonitoroinnit, joita paikkailtiin perinteisten kulmien puuttuessa ns. side fill -monitoroinnin korostamisella. Äänenpaine lavalla nousi suojaamattoman ihmiskuulon kipupisteille. Vaan se on rock-todellisuutta se.
Kaikka: Keikka oli tosissaan ensimmäinen isolla lavalla vedetty shöw tänä vuonna, joten pientä ihmettelyä ja hämmästelyä setin alkupuuolella oli. Näistä kuitenkin päästiin ja pian lavan reunalla olivat nauramassa meidän pelleilylle niin Sakaran rahapussiporsaat kuin Valkokäärmeen tekniikkakin. Kivahan siellä oli vedellä. Itse kullakin…
KOMMENTOI