9.11. Kuopio, Työnkulma -S-/K-18

Aamulla (klo 11.52) ihmetys oli suuri kun lompakkoa ei löytynyt mistään. Lähdin respaan tiedustelemaan asiaa ja ystävällinen nainen lähti avaamaan vielä hotellihuoneeni oven siltä varalta jos se lompakko löytyisi kuitenkin sieltä. Respan täti laittoi vessaan valot, joita en herätessäni osannut laittaa päälle ja kas kummaa, pyyhekasan alta löytyi tutunnäköinen jeesusteipillä koristeltu rahapussia etäisesti muistuttava nahkakasa. Kiittelin ja kumartelin kuin japanilainen konsanaan ja pahoittelin sitä, että olin ”hävittänyt” huoneen avaimen. Samainen avain ”löytyi” myöhemmin päivällä housujeni taskusta. Samat housut, jotka olivat jalassani kun juttelin respan tädille. Mie oon luultavasti Suomen viisain ihminen!

Matka Kuopioon sujui turvallisella korttipeli-kaljaa-unta-”vitsejä”-tyhjännauramista-lisääkaljaa –meiningillä. Saimme matkaamme yhden lisävahvistuksen kun valokuvausnero Joonas Brandt hyppäsi aromikkaaseen bussiimme. Kuopioon saavuttaessa olimme tosi mukavia. Porukka jakautui hotellille ja keikkapaikalle. Itse menin keikkapaikalle, en kyllä tiedä miksi. Matkan aikana nautittu runsas nestemäärä alkoi väsyttämään, mutta ennen päiväunia piti käydä tekemässä Kuopion paikallisradioon haastattelu, vaikka valomies/paitamyyjä Leinonen sitä yritti kovasti estellä vedoten siihen, että olin täyttä ymmärrystä vailla. Noh, haastattelu meni miten meni ja pääsin takahuoneeseen nukkumaan. Havahduin noin 15 min päästä kun basisti-kollega S. Hämäläinen työntää avatun kaljapullon nenän eteeni. Se niistä päiväunista.

Salin ovet avautuivat, yleisöä tulvi sisään, mutta jotain puuttui. Musiikki. Saimme selville, että miksaustiskiin menevät piuhat tms. eivät olleet kunnossa. Jossain vaiheessa vika saatiin korjattua ja hetken päästä Mokoma rupesi louhimaan settiänsä. Seurasin vanhusten raivoamista yläparvelta. Jotain tapahtui Avoimen haudan aikana koska PA:sta hävisivät kaikki sinne ajetut instrumentit. Kurkkasin parvelta alas ja katselin kuinka Miitri sytyttelee tyytyväisen näköisenä tupakkaa miksauspöydän ollessa pimeänä. Onneksi sähköt saatiin takaisin ja Mokoman sympaattinen jazz-tuokio sai väistyä heidän hevimetallin tieltä.

Rytmihäiriö on parantanut settiään ilta toisensa jälkeen. Miulla oli tarkoitus katsoa pari biisiä Rytmiksen keikasta ja sitten lähteä lämmittelemään kurkkua ja sormia, mutta huomasinkin yhtäkkiä seisoneeni yleisössä koko keikan ajan. Perkele ku toimii! Gambinan puolestapuhujien jälkeen tulikin jo melkein kiire ehtiä keikalle kun kaikki vessat ym olivat sopivasti varattuja ja pullossakin oli vielä juomista jäljellä. Keikalle kuitenkin ehdittiin ja soitettiin hyvä keikka. Voisin jopa väittää, että keikka oli paras klubikeikka, jonka Stam1na on Kuopiossa soittanut. Encoressa saimme Kaken kanssa punaviinikasteen Mokoman lyhyttukkaisimmalta jäseneltä Hygeltä. Kake menetti tajuntansa ja vaatteensa miettiessään kostosuunnitelmaa seuraavalle illalle. Varteenotettavia ideoita olivat mm. kapuloiden rasvaaminen, rumpupenkin rasvaaminen, tervaa & höyheniä jne jne. Muiden Sakara Tour keikkojen tavoin setin viimeiseen kappaleeseen, Likaiseen parkettiin pyydettiin yleisöstä halukkaita laulajia. Valitsimme yleisöstä tällä kertaa kaksi henkilöä, Riinan ja Annan, jotka ovat tänä vuonna olleet noin sadallaviidelläsadalla Stam1nan keikalla. Rispektiä siitä!

Siirryimme keikan jälkeen Kuopion kuumimpaan yökerhoon Henkkaan. Keikan jälkeen tunsin hetken omituista oloa/kramppausta rinnassa, mutta ajattelin sen lakkaavan kun pääsemme ulkoilmaan. Eihän se mihinkään loppunut, joten Medialouhoksen Tuomas sai tallennettua videokameralle lemiläisen basistin oksennusyritykset Kuopion kaduilla. ”Yritykset” siksi, koska ei sieltä mitään tullut vaikka kuinka yritti. Siitä sitten jatkoimme Henry’s pubiin raikkaantuoksuisina ihmettelemään miksi juomat eivät maksa meille mitään. Eihän se tietysti meitä haitannut, mutta en tiedä oliko se sitten loppupeleissä kuinka kannattavaa antaa maksutta juomaa kolmelle bändille ja heidän teknikoille… Kivaa siellä kyllä oli, kiitos Kuopio!

Teksti: Kaikka