Vuonna 2004 Stam1na solmi ensimmäisen levytyssopimuksensa pienlevy-yhtiö Sakara Recordsin kanssa. Lappeenrantalaista alkuperää oleva Mokoma-orkesteri oli muuttanut omaa uraansa vuotta aiemmin: sen suomen kielinen keskitien rock oli muuntautunut raa’aksi mättömusiikiksi, jonka tuotoksia julkaisi nyt miesten itsensä pyörittämä yhtiö. Väriä Stam1nan uralle antoi myös Frail From Inside -yhtye, imatralainen Pitkä-Jussi ja ruotsalainen rocklehti.
Hyrde: Mie muistan ku Sakaran taiteellinen johtaja Annala soitti miulle vuoden 2004 alussa ja kysy iha suoraa että kiinnostasko yhteistyö heiä indielafkan kans. Oli jälleen housupyykin aika. Lupasin kysyä äijiltä mielipidettä ja palata asjaa. Mut oliha se selvä että tää oli se meiän tilaisuus. Mutta kyllä myö puntaroitii näitä muitakin yhtiövaihtoehtoja kovasti. Oliha meil mahis mennä eräälle toiselle suuremmalle levymerkille hommii ja tehä todennäköisesti suuremmal rahoituksel suurempaa jälkeä. Sakarat tarjos kuitenki nopeampaa, tarkempaa ja ehkä enemmän ”ihmisen kokoista” lähestymist hommaa (myö lemiläiset ku ollaan sellasta Kontulan pikkuväkeä). Ei se riskiltä tuntunu, mut jännittihä se kuitenki, et mite tää nyt täst lähtee. Ku katteli Moksujen uraa, ni oliha siel vähä samanlaista heavyvääntöä… vaikkakin, heh, ne oli Stam1naa vuotta nuorempi yhtye. Päätettii tehä levy kotikylän junnujen kans.
Pexi: Piti ihan oikeasti miettiä, lähetäänkö isommalle ja turvallisemmalle levy-yhtiölle vai luotetaanko Sakaran miehiin. Todettiin, että Sakaralla menee hyvin ja meillä olisi erikoisasema ainoana ulkopuolisena sainauksena. Ja kun mietittiin yhteistyön sujuvuutta ja taiteellista vapautta, homma oli itsestään selvä: myö ollaa Sakaran miehiä.
Hyrde: Myö mietittii Kaitsua tuottajaks ja nauhottajaks tälleki äänitteelle, mut myö kaivattii jotai uutta ja tuoretta huuhteluainetta haalareille. Pöytä tuntui vakaalle ja puhtaalle alustalle testata muitaki vaihtoehtoi. Myö koettii varmaa myös, ett ”Kaitsu saatto homman tähä pisteesee, nyt oli aika koittaa omaa laskuvarjoa”. Otettii Sakaran vinkkaamana kontaktia Aaltose Miitrii, joka miksas Mokomien keikat ja oli Sakaran mukaa ässä jäbä muutenki. Myö haasteltii niekkosen kanssa: Miitrin oli tarkotus tehä meiän poikamaisen heleästä kikkailu- ja rocksoundista yksinkertasesti paskempi ja uroompi. Eli käytännös raaempi sekä äijämäisempi. Lähettii metsästämään tuloksia sillä kuuluisalla Miitrin ”paskan metodilla”. Siitä metodist oli juttua ihan Hamara-lehteä myöten, että miten ”partaa ei saanu leikata eikä pyykkiä pestä”. Koko studio haisi hielle. Nyt siel on ilmastointiki.
Pexi: Jälleen kerran nuoret ja kokemattomat pojat arpo, et otetaanko joku tunnettu hevituottaja vai luotetaanko grungetaustan omaavaan Miitriin. Kannatti luottaa.
Imatralla sijaitsevan Music-Bros-studion suojissa vuoden 2004 lopulla synnytetty debyttialbumi Stam1na näki kaupan hyllyn maaliskuussa 2005. Sakaran ja Playground Musicin Janne Airon hoitaman promootion ansiosta levystä kohuttiin jo etukäteen, eikä tuotantoporras päässyt pettymään: teos nousi julkaisuviikollaan Suomen virallisella albumilistalla sijalle 13. Äkkiä Stam1nan omituisesti kirjoitettu nimi olikin jokaisen metallimusiikista kiinnostuneen huulilla: ”Mikä vitun Stam-yks-na?!”
Hyrde: Mut heti ku biiseistä saatii raakamiksaukset, pohdittii Saikkosen kanssa sinkkuraitaa. Eli meiän ekaa virallista julkasua! Myö demottii vuoden 2004 kesällä Kipon Astia-studiolla tällane biisi ku Kadonneet kolme sanaa. Sillon se versio biisistä ei oikein toiminu, mut tää Miitrin kanssa tehty albumiversio potki munalle. Mie oisin äänestäny sinkuks biisiä Sananen lihasta (ja Miitri muistaaksee Väkivaltakuntaa), mut enemmistö nyökkäili Kadonneisiin päi. Ja ihan hyvä nii, ”K3S” on edellee meiän tiukimpia ralleja. Siihen väännettii kans musavideo Kouvolassa, tarkotuksena oli taltioida bändin livemeininki tukanheilutuksinee ja kaikkinee. Biisistä julkaistavalle sinkulle liitettii yks studiosta ylimmääräseks jääny raita plus ”epävirallisen” Erilaisen rakkauden todistajan musavideo. Single meni top 20 -listalle.
Pexi: Miekin olin vähän yllättyny sinkkuvalinnasta, mut miulle oli ihan sama, mikä biisi valitaan sinkuksi. Joskus jättää ihan mielellään tuollaset asiat ulkopuolisten päätettäväksi.
Hyrde: Oliha siinä ihmettelemistä ku haastattelui piti yht’äkkiä vääntää yötä myöte, sähköpostilla ja reissaamal junalla Hesaan ja takas. Aluks sitä jakso kantaa viel videokameraaki mukana, että ”jospa tuota haluais joskus katella näit reissui”. Jankutettii heti alust alkae tätä Lemi-läppää, maalaismurretta ja pelleilyasennetta. Päädyttii Hamara-lehden kantee, saatii debyyttilevylle täyet pisteet Soundissa ja Rumbassa. Periaattees toi kaikki rupes vaa huvittamaa enemmä ja enemmä – ajateltii ett seuraavan levyn kans ollaa kusessa ku mediat ei voi antaa täysii pisteitä saman bändin peräkkäisille lätyille. Varsinki tällasten maalaisurpojen epilepsia-pelleilylle, hehe.
Hyrde: Miitri hoiti hommat studiossa senverta hyvi, et aavisteltii jo varovasti jatkohommista. Pitkä-Jussiks se ristittii ja sen toiminnas on sellasta isämäistä lämpöä… yhdistettynä tietysti siihe paskan metodii. Vittuilua ja sikarinsavua. Myö käytii Miitrin kans jopa karaokessa keske nauhotusviikon, sillo näit hommia tehtii viel ympäri viikon ja vuorokauden, noin raa’asti sanottuna. 35 päivää sitä ekaa kiekkoa roimittii kasaan, miksaukset mukaa lukie. Kelpo sessiot, joista ei muista enää ku saunassa tapahtuneet pohdiskelut: ”Hitto, täst tulee joko tosi hitti tai täys impo”.
Pexi: Muistan elävästi tuon hetken saunassa. Silloin jo tajusi, et hitto, eihän tällaista ole aikaisemmin kukaan tehnyt. Joko tätä rakastetaan tai vihataan. Silloin ei osannut kyl odottaa, mitä oli tulossa.
Hyrde: Tuli sitten myös Sakaran suunnalta kuiskailua tuosta yhtyeen kokoonpanosta, olisiko meillä innostusta ottaa aito basisti vaikkapa live-kokoonpanoon. Myöhän oltiin trio viel studios. Jotenkin meiän keikka-cd-playback-basisti ei lämmittänyt Saikkosen ja kumppanien mieltä, myö luvattiin harkita aitoa soittajaa. Yks asia oli kuiteski varma: mikäli bändiin liittyisi basisti, sen täytyisi olla oman kylän poikia. Myö tiedettiin täsmälleen yks sopiva jannu keikkabasisiksi, se oli Kaikka, viitisen vuotta nuorempi armeijaa käyvä pojatar. Äijälle oli kuitenki käyny haaveri intissä ja se makas kotonaan aavistamatta mitään kun mie yks ilta sinne menin asiaa haastamaa. Kaverilla oli kolmen sentin tukka pystyssä ja painoa varmaan puolet tämänhetkisestä, hehe. Asia vaikutti hyvälle, Kaikka oppi bassolinjat valmiin levyn raidoilta ennätysajassa, treenikselle päästiin parissa viikossa.
Kaikka: Juuh, uuden vuoden aattona tosiaan tuli Antilta puhelu, jossa hän tiedusteli meininkiä. Meininkihän oli harvinaisen perseestä sillä hetkellä, koska liikuin kävelykeppien varassa lonkkavamman vuoksi. Toipuminenkin oli siinä vaiheessa suuri kysymysmerkki ja ainoa varma asia oli se että vamma ei tule paranemaan entiselleen koskaan. Lupasin kuitenkin ilmoitella heti kun saan selville koska voin kävellä ilman keppejä. Ja niin kävi että pääsin reenaamaan pikkuveljeni lyhytskaalaisella bassolla ja ohuella kielisetillä A-D-A-D vireestä masteroimatonta Stampan debyyttiä ulkoa joskus tammikuun loppupuolella.
Yhtye käynnisti ensimmäisen pitemmän keikkarupeaman, tuttavallisesti Lope julma lasetus 2005 -kevätkiertueeksi nimetyn klubirundin. Levynjulkaisu tapahtui Helsingin Semifinalissa, koska alunperin suunniteltu julkaisukeikka Lemin Tapiolassa peruuntui. Jonoa tapahtumaan riitti silti, osa katsojista jäi ilman lippua. Stam1na kiersi vuoden 2005 aikana Suomea Turusta Yli-Tornioon, Joensuusta Kalajoelle, yhteensä puolen sadan keikan verran.
Hyrde: Mokomalta perityn legendaarisen Mänttibussin haltuunotto kannatti. Rahaa säästy vaatimattoman kulkupelin ansiost mukavast ja hotelleissa maattii ku siat pellossa. Raiderii meil ei ollu, mut oma miksaaja ja kitarateknikko heti eka vedost asti. Sillo ois varmaa kiertäny vaik vittu polkupyörällä Savitaipaleet ja Taipalsaaret. Kerra tol ekal kiertueel myö myytii Oulun 45-Spesiaali loppuun torstai-iltana. Veti poikaa aika hiljaseks miten oltii noustu parrasvaloon.
Pexi: Debyytin julkaisun jälkeen bändi sai huikean vastaanoton yleisöltä. Lähes kaikki ensimmäisen kiertueet keikat oli loppuunmyytyjä ja levy sai vain hyviä arvioita mediassa. Myö oltii ihan ihmeissään, mut helvetin tyytyväisiä.
Kaikka: Kyllähän tuo 2005 kieltämättä huvitti jonkin verran, varsinkin kun olin lähtenyt livebasistiksi ”vedellään nyt pari keikkaa” -meiningillä. Tai Antti ainakin vakuutteli miulle, että ”muutama keikka vaan”. Tuskin kukaan bändistä olisi uskonut kevätkietueen olevan noin suuri menestys. Saimme vielä maistaa ison maailman meininkiä muutamilla yhteiskeikoilla Mokoman kanssa kun meillä oli iso linja-auto + kuski ja hotellit. Bändin ensimmäinen hotelliyö oli Nivalan Tuiskulassa 21.5. Siihen asti olimme nukkuneet autossa/kavereilla tai ajettu aina kotiin keikkojen jälkeen (Mokoman yhteiskeikkoja lukuunottamatta). Olimme tietysti innoissamme ettei tarvinnut ajaa tai nukkua jonkun sohvalla, joten myö otettiin Nivalassa homma haltuun ja konttailtiin Antin kanssa housut nilkoissa hotellin käytävillä Maija Vilkkumaan ihmisten edessä. Se meni videolle…
Hyrde: Vuos 2005 oli bändille eksklusiivi jättipotti. Mius tuntu ett tollasia jättipotteja ei montaa bändeille tule, väittäsin et sinä vuonna Teräsbetonin lisäks ei monellakaa… Meinaan samassa mittakaavassa, nollasta sataa. Ei hitto, sen kesän Tuskassaki myö louhittii täpötäydelle teltalle tukat limassa. Vuos ku vaihtu, meil oli Kaikka kiinnitetty Tavastian keikan yhteydessä vakituiseks jäseneks ja levy saanu täyet pisteet jopa jossai ruotsalaises rock-lehes. Toivottii vaa et vuonna 2006 homma ois pysyny ees samal tasol.
Stam1na ja debyttialbumi 2005: vuoden tulokasyhtye Soundin, Rumban ja FMA:n yleisöäänestyksissä, YleX:n vuoden tuorein yhtye ja albumi, sekä Rumban toimituksen mielestä vuoden 2005 raskas bändi. Vuoden 2005 Mättö-Femman voittaja ja Emma-ehdokas sarjassa vuoden tulokas. Hyyrynen vuoden laulaja FMA:n äänestyksessä. Albumille täydet pisteet Soundin ja Rumban levyarvioissa.
KOMMENTOI