Raja-albumin studiosessioista tuttu Jani Kortti otti puhelimitse yhteyttä. Samainen mies oli ollut tekemässä YleX-kanavalle studioreportaasia albumin työstön alkuvaiheesta, joutuen jopa itse osallistumaan muutaman raidan rakentamiseen. Alkoholin ja räkäisen huumorin sävyttämä ystävyys ja onnistunut moniosainen reportaasi sai jatkoa: Kortti kysyi yhtyeen halukkuutta tulla esiintymään livenä Pasilaan, kanavan Studio B -tilaan. Keikka ajettaisiin suorana radioon ja paikalle kilpailutettaisiin kymmenen yleisön edustajaa. Ja mikä parasta, kaikki tämä tapahtuisi uuden albumin julkaisupäivänä.
Olimme tulessa.
Keskiviikko alkoi unisesti: heräilin Olkkosen sohvalta vain viiden tunnin unien jälkeen. Olimme spedeilleet Pekan kanssa Sub-kanavan Rautaryhmässä edellisenä yönä, haastattelun lisäksi saimme luvan selitellä uuden Lääke-musiikkivideon ideaa toimittajalle. Ensi-iltansa saanut tallenne sisälsi muun muassa kolme tekopenistä ja rivin paljaita perseitä, näitä sitten köhien pyrimme selventämään sanallisesti. Ei ole helppo taiteilijan tie.
Aamuhetki avasi silmämme todellisuudelle, jossa yhtyeen kolmas pitkäsoitto oli juuri asetettu levykauppojen hyllyille myyntimielessä ja uutukaiset kotisivumme olivat avautuneet harmaansiniseen loistoonsa. Paljon palloja heilahti samoin tein ilmaan, pukeuduimme ja pyrimme jonglööraamaan itsemme Helsingin Kallioon, jossa otatimme myös Kaken ja Kaikan voimin itsestämme varsin nerokkaita uusia promokuvia. Kaken sanoin: ”Kyllä kuvista varmasti porukka huomaa, että on tullut Kummelit nuorempana katottua…”
Siirryimme Pasilan radiotalolle, jossa tyngäksi katkottu tekniikan ryhmämme Jusbaum ja Jyrki nautiskelivat kahvia. Hovimiksaajamme sääteli samalla mikityksiä pienessä, matalassa ja kuumassa studiotilassa. Backline oli riisuttu moodiin ”treenikämppä”, eli yhden kaapin kitarakamoilla mentiin. Kosketinmies Emil ei suostunut koskettamaan edes kätelläkseen, vatsatautia oli kuulema Tampereen päässä liikkeellä. Noh, jännäkakat oli kuitenkin taattua kaikilla, tätä live-vetoa oli kuitenkin mainosteltu YleX:n aalloilla niin, ettei kuulijoista jäisi varmasti pulaa.
Hitaan varmasti aloitimme jamittelun ja äänitestauksen huoneessa, johon oli mahdutettava paikalle roudatun backlinen lisäksi tusinan verran valaisimia, monitoritavaraa ja viitisentoista ihmistä kerralla. Äänenpaine nostettiin korkeaksi, ehkäpä korkeammaksi kuin ikinä Studio B -sarjan aikana: Stam1nan kerrottiin olevan ensimmäinen metalliorkesteri ohjelmassa, ellei Apocalyptican sellosekoiluja lasketa mukaan. Eikä me, perkele, soiteta akustisesti. Ei edes radiossa.
Vuoden 2008 ja samalla koko albumin ensimmäinen keikka pisti porukan omalta osaltaan jännitykseen, toisaalta treeniä tätä ja seuraavan lauantain Finnish Metal Expo -keikkaa varten oli tehty rutkasti. YleX:n neljän biisin mittainen show tulisi vaihtumaan lauantain reilun tunnin settiin, joka teki siis näistä peräkkäisistä esiintymisistä yhtyeen lyhyimmän ja pisimmän ennätyksen. Olimme hallitsemattomassa liekissä.
Kello 19:00 lähetyksen punainen valo syttyi. Moikkasimme paikalle osuneen, ultimaattisen vaikean yleisökilpailun kautta liput voittaneen fanikannan ja mietin, kumpi meistä jännittää enemmän: bändi vai fanittajat. Reteällä ja kepeällä huulen heitolla kuittasimme tilanteen ja YleX:n Veli asteli juontajan ominaisuudessa mestoille. Fanikanta oli käskytetty puhkeamaan riemukiljahduksiin, mikä oli merkkinä aloittaa ”legendaarinen radio live”. No vittu, mikä jottei.
Potkaisimme kärkeen myös itse albumin avaavan Hammasrattaan, jota seurasi suht tiiviissä jatkumossa hitaampi ja raskaampi Voima vastan viha. Koko show tarjottiin sekä radioteitse että netitse yleisölle, muttei tuotakaan jaksanut kauaa murehtia… tuttu ja turvallinen adrenaliini vei ainakin allekirjoittaneen lähes välittömästi paikkaan, jossa on vain puhdasta energiaa ja bändin soiton yhteenkuuluvaisuutta. Palasimme siis hommiin jonka osaamme.
Pari biisiä, aplodit, juontajan kysymyksiä, Rajan mainostusta, yleisökysymyksiä. Huoneen lämpötila nousi korkealle ja muistot tapahtumasta ovat muutenkin lämpimiä hengeltään: kaikki meni varsin kelvosti, ei ongelmia pienen kurkkukarsastuksen lisäksi.
Vetäisimme vielä setin päätteeksi livenä äärimmäisen haastavaksi mieltämäni Lääkkeen ja Luovan hulluuden, jonka aikana olin syrjäsilmällä havaitsevani jo pienehköä tukkarallia yleisön puolella. Taisi koko bändiä harmittaa lopetella soitanta tuossa vaiheessa, kun hiki vasta ilmestyi pintaan ja tunnelma rentoutui, saaden soitonkin kulkemaan. Onneksi kuitenkin näin – bändille jäi paljon reserviin seuraaville keikoille.
Vihdoin pääsimme morjestelemaan Jormia, Lasseja ja Barbaroita, joille saatiin toimia nimenkirjoitusautomaatteina ja poseerauspoikina. Tuottaja Kortti myöhäili tyytyväisenä homman toimivuutta, heitti fanikunnan pihalle talosta ja me pääsimme roudaushommiin. Uusittu keikkabussi imaisi sekä backlinen että enemmistön miehityksestä kitusiinsa, suuntasi nokkansa Lappeenrantaan, pysähtyen pariin otteeseen: kaljan ja aikuisviihteen hankintaan.
Olimme todellakin takaisin hommissa.
KOMMENTOI