Kusitauot takaavat matkan viihtyvyyden ja pitkän keston.

H: Puli puli. Olipa hauska iltayöaamu Tampereen syntisessä, sateisessa keskustassa. Paita riekaleina. Oma, Saikkosen, Aallon ja Hynysen paita nimittäin. Suussa maistui tärpätin, kärpän ja kärpäspaperin kavalkaadi. Päässäni soi Sibeliuksen sinfonia nro 666, AA-mollissa. Rapu söi vatsalaukkua, apina tukisti. Aurinko poltti eloonjääneet. Kristallikallo hohti kelmeästi. Kaikka tarjosi kalakastikkeet suuhun heti aamusta. Tuntui kuin olisin ollut jälleen 32.

kp: Fish! Unholy fish! And piss! Piss from my Aaaaassssssss!!! Aamulla tajusin, etten muista Jätkäjätkien moikkaamisen jälkeen midn muuta kuin Jusbaumim, joka oli taluttanut miut hotelliin.  Ja jonkin yöllisen palohälytyksen kuuloisen piipityksen, jota Antti yritti vaimentaa avaamalla ilmastointikanavan suojuksen. Mitäs helvettiä…

H: Mie hakkasin sitä ilmastointikanavaa ja palohälyytintä nyrkein. Se saatanan piipitys jäi mysteeriksi. Vitun palohälyyttimet. Ikinä ollu mitää hyötyä kellee. KELLEE!!

P: Aamukaffen kautta kävellen bussille ja menoksi. Matkaa oli vissiin miljoona kilometriä. Hyökkäsin punkkaan.

kp: Bussilla sitten selvisikin, ettei muistettavaa edes ollut, koska olin tullut vain nukkumaan ja oksentamaan Telakan terassille. Näin toimii ammattilainen, joka rentoutuu työpäivän päätteeksi. Rentoutumista tosin jatkettiin hetken verran Antti Hyyrysen kanssa, vaikka autosta ei lonkeroa löytynytkään. Hetken olin sinun, hetken tie oli kevyt.

H: Olin klo 14 aivan jurrissa. Puhe ja motoriikka takelteli. Tungin pikapikaa löysäpohjaista paskapizzaa naamaan huoltsikalla ja läsähdin punkkaan. Päivän ensimmäinen taistelu ohitse.

P: Perillä oli vastassa haastista ja kuraa. Vettä tuli; teltta odotti. Oli iha viti kuuma ja kostea ilma.

kp: Matka Tampereelta Joensuuhun kesti hieman vajaat kaksitoista vuotta. Se ei loppunut koskaan. Ei koskaan. Perillä odotti media-Vauhkonen, joka laittoi 3/5 yhtyeestä heti hommiin. Teimme Antin kanssa tämän vuoden (omasta puolestamme) typerimmän haastattelun, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Onneksi pääsimme pian tämän jälkeen syömään ehdottomasti tähän mennessä Suomen parasta festareilla tarjottua ruokaa. Ilosaarirock – se vain toimii.

Vieraileva valotieteilijä P. Martti loistaa parrasvaloissa!

E: Kerubin ruokia juhlittiin jo klubirundilla.

P: Keikistä muistuu mieleen uskomaton energia, joka yleisöstä tuli lavalle. Tällaista pääsee harvoin kokemaan. Ilmeisesti kaatosade yhdisti ihmisiä, tiedä häntä. Ilosaaren keikan aikana oli ehkä tämän kesän paras tunnelma, joka todellakin välittyi lavalle ja antoi lisäpotkua omaan ”suoritukseen”.

kp: Se huutomyrykkä ennen keikkaa ja keikan alussa oli aivan vitun uskomaton. En muista, että koskaan olisi ollut tunnelma noin huikea mitä se oli Ilosaaren Sulo-klubilla 13.7.2012. Nauratti ja hymyilytti.

H: Naamassa on ollut hässäkkää koko kesän. Mutta teltassa oli hämärää. Sitten Pekka Martti laittoi valon- ja liekinheittimet päälle ja huomasin olevani tuhansien ihmisten edessä ilman alushousuja. Onneksi olin maalannut naamaani antikristillisen symbolin mustalla ja keskisormeni vielä oikeni. Tahdoin antaa lisäpotkut itselleni, nimittäin irtisanomispotkut. Brake A Leg -tyyliin, muttei kannustaen, vaan oikeasti katkoen jalkansa.

kp: Koin keikalla yhden urani hienommista hetkistä, kun muistaakseni Tavastian c-osan melodiabreikissä valot syttyivät yleisöön, yleisö huusi kädet ilmassa ja järjestysmies suihkutti isolla kaarella viilentävää vettä yleisön päälle. Täydellisempää hetkeä en ole kokenut aikoihin, jos koskaan. Se hetki oli kuin jostain Hollywood-elokuvasta. Jos olisin kuollut siihen paikkaan, olisin kuollut onnellisena. Kiitos, Ilosaari.

H: Mie haluaisin kuolata.

E: Uskomaton keikka, kyllä. Kiitos Lepistön Timon ja Akun tehtaan saatiin tallenne keikasta, jota ihaillen katseltiin bussissa myöhemmin matkalla Lappeenrantaan. Itseämme ihailimme. Suomen parasta live-bändiä. Eiku.

P: Keikin jälkeen meä menin bäkkäri-tupoa, siel ei olt keteä. Meä katoin fisu-pulloon, siel ei olt miteä, sit meä kävin lekellee.

Vanha kunnon kombo: Superdrinkki! Keikasta palautuminen on helppoa & mukavaa.

H: Vedon jälkeen oli veto poissa myös kitarahihnasta. Tuli pyöräyteltyä kitaraa hitusen liian piiskamaisesti Eloonjääneessä. Ai vitti ku ESP saa välillä kyytiä. Mutta kitaristina, ihmisenä ja vastuuttomana kuluttajana (oikeutetusti, kuten me kaikki) mottona on ollutkin: ”Mies soittaa kitaraa, eikä toisinpäin”. No, toisena mottona on loogisesti se, että Jyri korjaa kitaraa, eikä Antti.

kp: Antin ESP:n paiskominen nostaa aina hymyn huulille. Ne ovat vittumaisia työkaluja, joita pitää rangaista. Ei niitä kohdella silkkihanskoin ja puhuta kauniita. Kauniita puhuttiin bussissa, joka lähti liikkeelle aika lailla suht samantien keikan jälkeen. Oli aika pienen bussilillin ja yöllisten maisemien. Ja taas kerran Tero tykitti meidät turvallisesti perille pitkin Suomen valtateitä.

H: Paluu kotiin Ilosaaresta… Just sillo Lappeenrannassa kun baarit on menny kiinni. YHYY YHYY YHYY.

Lapsityövoimaa ja alkoholismia. Ilosaarirock 2012.