Todella virkeänä ja täynnä elämänenergiaa kyykistyimme keikkabussiimme ja auton renkaat pyrkivät pois Jyväskylästä, kohti Kuopion lentäviä puliukkoja. Niitähän mekin olimme, vauhdikkaasti ajassa ja paikassa sutjakkaasti eteneviä deekuja. Alla muutamia merkintöjä reissun pääkohdista.

Retkue: Mie, Pexi, Kake, Gaykka, Jusbaum, Jyri ja bonusroudari/elämän arkkitehti Kössi otimme tavoitteeksi päihittää edellisillan loppuunmyydyn KuusKasin tunnelman. Paikalla olisi lämppärinä (Eurooppaan Sonyn listoilla myyvä parhaus, toim. huom.!) Scorngrain, puolta suurempi lava, syvempääkin syvempää savolaisuutta ja roppakaupalla kalakukkoja!

Soundcheck: Kaarlo esitteli uusimmat punk-komppinsa ja muut jätkät olivat muuten vaan typeriä ja laiskoja. Miksaaja-Jusbaumia riipi edellisillan kuittailut Toton luukuttamisesta soundireferenssinä (”onhan Toto kuitenkin suht tyttöjen bändi”), joten mies soitti meille yllättäen Totoa.

Ateriointi: Myöhäinen päivällinen raavittiin kitusiin herkkumesta Intron ”taiteilijamenusta”, tottakai hampurilaista, parhaimmillaan katkarapuja ja jääkylmää Hyla-maitoa. Noisen toimittajan juttutuokio meinasi jäädä pikkaisen taustahälinäksi, kun remujengi ihmetteli silmät lautasina paikallista naiskauneutta. Toimittajan lahjoittamat maailman pienimmät kalakukotkin jäivät vahingossa lautasille. Hyviä kuvia mies kyllä nappaili!

Pre-keikka: Kössi nappaili olutta, lauloi lujaa falsetissa Yngwie Malmsteenin varhaistuotantoa ja työsti lämppäysaktin jälkeen Team JJ:n kanssa kamat ojennukseen lavalla, suuren maailman malliin, ettei ”päätähtien” tarvitse näyttää perseitään ennen kuin oli aika näyttää perseitä maksaneille asiakkaille. Pellekvartetti saikin hyvän tovin notkua hermostuksissaan takahuoneiston käytävistöllä tai ihailla Henrysin poikkeuksellisen koristeellista alkuasukasmaalauksia bäkkärin seinillä. Paitsi että bäkkäriä kansoitti meitä metriä pitemmät oikeat hevarit, joiden lavashow’hun kuului aito pakkopaita + erittäin irstas niittinaamio-erikoisuus.

Keikka: Jo kolmas loppuunmyyty, varsin hyvillä (Toto)soundeilla ryyditetty krapulapelleily… paitsi että ihan hyvin pelleiltynä. Kake onnistui sovittamaan uusiksi useita kappalerakenteita, joita tietysti nahka- ja niittitrio Pexi/Gaykka/Hyrde koettivat hädissään jäljentää. Toisaalta, rutiininomaisessa laiskassa suoritteessa on puolensa: pelkäämäni äänihuuliongelmani osoittautui turhaksi, sillä ”nää miu putket tällä o iha parkkiintuneet ja nokiset, mut iha viti hyvä o laulaa, jotenki sellane rokkirähjäsoundi”. Samoin, Pekkeli hoiteli vokaalinsa jälleen mallikkaasti + mielestäni soittelee kitarasoolonsa livenä senverta hienosti, että aion tarjota kaverille kalakukon.

Professori: Team JJ:n luottopakki Jyri kertoi nähneensä lava vartioivan turvamiehen seonneen kesken soitannan. Kyseessähän ei loppujen lopuksi ollukaan turvamies vaan bassotaikuri Gaykka, jonka Hullu Professori –transformaatio otti jälleen virstan askeleen eteenpäin. Ukko oli kuuleman mukaan tullut vihdoikin livehulluksi pedoksi, riehunut vailla mitään logiikkaa tai järkeä. Ja koska tukkakin oli jälleen parhaassa terässä jokaiseen ilmansuuntaan, puuttuu täydellisestä muuntautumisesta enää soittolasit ja väitöskirjan julkistaminen.

Yleisö: Eturivin sekopäät pääsivät jälleen yllättämään! Muistikuviani on mm. mikkiständistäni viistossa oikealla riehunut naisihmisen, joka osaa sanoitukset paremmin kuin minä – ja huutaa niitä kuin manattava. Siinä oikealla on myös kaveri, joka kumartaa minulle kuin muslimi juodessani kyykyssä vettä biisien väleissä. Joku jopa starttailee moshpittiä, joku nostetaan jonkun hartioille ja joku lentää muistaakseni jossakin välissä lavalle. Onko se puliukko? Kalakukko? Parasta!

Post-keikka: Tovi soittamisen jälkeen kamat suorastaan levitoivat itsensä pois lavalta, joka täyttyykin sigabilettävästä possesta. Keikka on enää (hatara) muisto vain. Paitoja koetetaan myydä, mutta päädytäänkin pakkokaatamaan väkijuomaa erään viattoman vieressäseisojan kitusiin, kiroilemaan omia suorituksiamme hikisinä sikoina ja varomaan miestä, joka varastaa jatkuvasti Haunted-lippalakkini.

Hattuasiaa: Itseasiassa Haunted-lakki on JeesusRottaPoika-Teemun. Tämä on jo toinen Teemun lakki, edellinen verkko-vaahtomuovipäähine ”hajosi”. Valtra/antiamerikka –lakkini lähti erään Battleloren jäsenen mukaan Lappeenrannassa: onneksi Kake sai uunituoreen mustan Valtra-lakin itselleen! Pexillä on vanha tuttu musta lakki. Kai-Pekka ”Professori” Kangasmäki ei pidä lakkia, sillä tukka menee sekaisin.