KP: Katohan vaan, meikäläine pöntöllä.
H: Muistan Tampereen Infernon aulassa tapaamani nuoren pariskunnan, joilta molemmilta löytyi yhtyeemme käyttämä hammaslogo tatuoituina: miehellä niskasta ja naisella jalkapöydästä. Muistan kirjoittaneeni kuulakärkikynällä ”jotain siihen hampaan viereen”. Muistan että oli olemassa mahdollisuus tatuoinnin jatkamiseksi. Muistan kirjoittaneeni miehen niskaan normaalin nimikirjoituksen ja naisen jalkaan kapitaaleilla alleviivatun iskulauseen ”LOIRI 4EVER”.
KP: Elekää saatana menkö tatuloimaan niitä. Mutta jos menette, niin kai teille on vastalahjaksi paukut tarjottava.
H: Helsinki huojui allamme todellisena ja vuoden alkupään mukaisesti kylmänä kuin hirviön pers’pii. Glorian edessä jonotti lippuja jo pinkka nuorisoa. Roudasimme kamat näppärästi, hohkaen suomalaisen rock-todellisuuden maskuliinista, ummehtunutta löyhkää.
KP: Löyhkä tuotti häpeää. Löyhkä rankaisi. Löyhkä aiheutti keskittymisvaikeuksia, eikä asiaa auttanut yhtään ikuisuudelta tuntunut tekniikan dinosaurusten pätsäily ja pekulointi. Pitäiskö tein papat ostaa semmone ”pätsäri”, niitä saa kuulemma R-Kioskilta? Yle tuli muuten kuvaamaan suomalaista rock-todellisuutta Stam1nan soundcheckin merkeissä.
H: Sali oli kaunis, ilmeisesti entinen elokuvateatteri.
KP: Sieltä olikin oikein kiva siirtyä ruokasaliin nauttimaan aasialaisesta perinneruoasta. Keskustelimme Oksun kanssa Tenerifan matkasta, mutta jälkeenpäin tuli ilmi, ettei suunnitelmamme kelvannut kaikille. Harmi, siitä reissusta olisi saanut eri hauskan lomavideon. ”Oksu ja Kaikka Epsanjassa”…
KP: Nonniin, itse keikkaan. Iäisyydeltä tuntunut odottaminen viimein palkitsi, ja meidän kenties tähän asti hienoin intromme starttasi noin reilu puoli tuntia jäljessä oletetusta ajankohdasta ja viimeistä kertaa. Sitten repesi: jengi ymmärsi samantien heawy medaliin liittyvät toimenpiteet ja armoton pitti pyörähti ennen kuin Jusbaum kerkesi lähettää Kelan paperit eteenpäin! Meininki säilyi villinä läpi keikan ja jengi sekosi entistä enemmän. Jonkin sortin huippukohta tapahtui kuitenkin encoren ensimmäisessä, eli siinä Tamporan koverissa. Eipä ole Stampan keikalla koskaan käynyt yhden biisin (tahi edes koko keikan) aikana niin paljon porukkaa lavalta daivaamassa kuin nyt I’m Brokenin aikana. Järjetöntä menoa. Jossain vaiheessa tosin kävi eturivin tyttöjä sääliksi, välillä tuli nimittäin aika pahannäköistä iskua… Jospa Gloriaan saisi ens kerralla vaikka mmuutaman järkkärin lavan eteen?
KP: Viimeisen biisin kertsissä saatiin lavalle vielä kaikki muut esiintyjät, joten kaksipäiväinen hyväntekeväisyyssetti veteli tosissaan viimeisiään. Kun rupujoukko oli poistunut lavalta, oli kuulemma loppuspiikkiänsä vetänyt Lammen Jusbaumi ottanut yleisön neuvosta vaarin ja daivannut heidän sekaan! Huh huh.. ”Kyllä ne näyttivät ihan tajuissaan vielä olevan” kuului jättiäläisen komentointi tapahtuneesta.
KP: Kiitoksien kautta keikkatauolle. Eli Stam1nat kiittelevät tapahtuman järjestysporrasta, muita yhtyeitä sekä kaikkia paikalle saapuneita ja tapahtumaan osallistuneita ihmisiä! Oli mahtavat meiningit! Myö jäädään nyt reenikselle, kassellaa ehkä kesällä uudestaan!
KOMMENTOI