Alaha skargeli rohjustaa 2006 kesäkiertue – keikka nro 11

Imatran juna-asema. Kello on 18.43. Pojat ovat tekemässä soundchekkiä ja lupasivat tulla hakemaan miut asemalta. Soitto Kakelle vahvistaa lupauksen vääräksi: ”ei myö nyt keretä täältä mihinkään, tullaan jossain vaiheessa jos tullaan”. Asia selvä. Koska olin kerennyt juoda muutaman pussikaljan LPR:n juna-asemalla ja yhden ison junan ravintolavaunussa (junamatka oli niin pitkä, enhä mie nyt muuten…) niin päätin mennä jatkamaan rituaalia Olteriin. Laitoin pojille viestin, että ”kannattaa varmaan jossain vaiheessa tulla hakemaan, ettei käy hassusti tässä terassilla”. Johan alkoi kyyti löytyä…

Woodoossa oli jo tsekin aikana helvetin kuuma. Tämä enteili vahvasti sitä, että illalla saattaisi olla lämmin keli lauteilla. Miulla meni se tsekki vähän ohi, eikä siitä nyt muutenkaan mitään ihmeellistä kerrottavaa olisi ollut. Myö lähettiin syömään sekä fiilistelemään pariksi tunniksi Big Band -huumaa.

Ruoasta on nyt pakko mainita sen verran, että oli aika helvetin hyvät Isännän leikkeet. 300 gramman pihvit vatsalaukussa osa porukasta lähti katsomaan bluesjatsia telttaan Jusbaumin luo ja osa porukasta (=mie) jäi terassille istumaan. Jätkät kehu, että teltassa oli ollut aika hurja rumpali tekemässä rumputsekkiä. Mie kerroin pojille terassilta tilatusta isosta tuopista, mikä sai heidät kyynelehtimään. ”Jätimmekö tosiaan kaljan väliin jonkun rumpalin takia, josta emme olleet koskaan edes kuulleet?” itki bändin keulahahmo Hyyrynen naama tulipunaisena. Teppo lohdutti muita laittamalla bäkkärin mankkaan soimaan Strapping Young Ladia ja Scarvea. Vittu että toimi! Kello (ja Kake) alkoi lähennellä puoltayötä, keikalle mars!

Kiersimme pitkin Imatran öisiä kujia lavan taakse. Aikaisemmin illalla kohdistuneet epäilykset lämpötilaa kohtaan osuivat oikeiksi: hiki tuli vaikka seisoi paikallaan. Onneksi rakas kitarateknikko/hyvä ihminen/luottoäijämme Jyri the Fingers oli kantanut lavalle reilusti vettä, etteivät apinat pyörry lavalle. Stam1na-huutojen saattelemana pellet pääsivät lavalle ja vuoden hikisin show saatiin käyntiin.

Bändi oli liekeissä! Yleisö oli liekeissä! Ensitahdeista saakka olo oli helvetin vapautunut, ja niin näytti olevan muillakin pelleillä. Monitorimiksaajamme Mummo ”Loiri nukkuu tässä” Ruusupuska oli mitä ilmeisemmin myös liekeissä. Tai mistäs mie tiien, jos Mummo tykkää muuten vaan spedeillä monitoritiskillä pelkät kalsarit jalassa – hullu kun on. Baarimikko kävi tuomassa jossain vaiheessa lavalle neljä tuoppia kaljua, mutta eihän sitä pystynyt siinä kuumuudessa ja hengästyksissä ottamaan yhtä suullista enempää. Totta kai se vesikin meinasi loppua ja allekirjoittanut joutui polvistumaan eturivin edessä pari kertaa ottamaan happea, koska muuten olisi lähtenyt taju. Lattialle tipahtelu taisi tapahtua Edessäni-biisin aikana. Aina kun karjuin kertsiin omat lauluosuuteni, niin silmissä alkoi sumentua ja lavamelu pienentyi huomattavasti. Äkkiä polvilleen, takaisin ylös, takaisin mikille, taas polvilleen ja ei muuta ku ylös ja lettiä pyörittämään. Järkevääkö? Eipä!

Ei muuta kun encoret tiskiin ja bäkkärille ottamaan happea. Keikka oli kyllä yksi kesän kovimmista, kiitos Imatralle! Muutenkin intiimi klubikeikka oli oikein mukava piristys festarilavojen seuraksi.

Kamat ja ukot kyytiin ja Gay-bussin nokka kohti Lappeenrantaa, kuskina Kangasmäen paskahousu (autoiluun tarvittava 0-prom. raja oli varmistettu). Auto pysähtyi vielä 5 minuuttia ennen Lappeenrantaa linkkipysäkille, koska eräällä nousuhumalaisella taitelijalla oli pakottava tarve virtsata. On se perkele ku aikuiset miehet ei jaksa viittä minuuttia pidättää.. Keskustassa sain hetken leikkiä taksia ja pääsin lopulta neljän maissa aamulla nukkumaan. Herätyskello oli kahden tunnin päästä (klo 06.00) soimassa töihin, mahtavaa tää rock’n’ roll…