Kevät on vienyt yhtyeen kärsimättömään tilaan: keikoille olisi päästävä. Edellisestä pitemmästä rupeamasta on jo lähes yhdeksän kokonaista kuukautta. Se on ihmisen raskausaika. Yhtyeen kollektiivisessa kohdussa muhiva, pahanhajuinen toukka on työnnettävä kesälaitumille. On otettava härkäporukkaa sarvista ja aseteltava soittovehkeet on-asentoon. On hallittava jälleen Suomen festivaalitodellisuus rautaisella, lähes intiimillä kontaktilla, johon kykenee vain Lemin rikkipäisimmät nuorisovandaalit, Stam1na.Stam1nan kesä tulee olemaan yhtyeen kolmastoista. Kuva- ja äänitallenne K13V kartoitti omalta osaltaan tarkoin bändin tilan ja sijainnin rock-todellisuuden asfalttiviidakossa. Matka on ollut nautinnollinen ja antoisa, onneksi nyt se saattoi heijastua myös yhtyeen ulkopuolisten verkko- ja rumpukalvoille digitallenteen välityksellä. On ollut erikoista, pelottavaa, ehkäpä jopa arveluttavaa palata läjäpäisiin VHS-pinoihin, Hi8-pölylaatikoihin, c-kasettien ja kotipolttoisten demolevyjen arkistoihin vain kaivaakseen kaiken sekamelskan seasta se ydin. Omalla tavallaan välitilinpäätös-DVD on putsannut ainakin allekirjoittaneen pöydän menneisyyden hiiristä ja kaappien rotta-armeijoista. Tabula rasa.Aivan hukkaan ei kuitenkaan Stam1nan hiljainen raskausaika ole valunut. Vuoden vaihteessa tehdyt täsmäiskut Tampereen ja Helsingin kolmeen keikkamestaan antoi happiraon pahimpaan keikkanälkään. Lisäksi mainitun DVD:n ohella on S-ryhmä onnistunut raapimaan kasaan hyvän pinon uunituoretta musiikkimateriaalia, joista eniten valmiit rallit on jo puntaroitu jopa lähes esityskuntoon. Ainakin yksi uusi teos tulee soimaan suurella todennäköisyydellä kesän ihmisjuhlilla ympäri maan. Uusi materiaali on jälleen tuoreen kuuloista, paljon soiton iloa sisältävää toimitusta. Koko albumi tulee olemaan kokonaisuus, monella tapaa ajankohtainen ja värikylläinen. Mutta ei kiirehditä siihen vielä enempää.Kuten mainittua, kiertueen alkuperäinen kymmeneen esiintymiseen perustuva teema paisui jopa tusinan kokoiseksi tempaukseksi. Kymppi-karsinan oma T-paita-design on painossa ja nopeimmille myynnissä. Erä on pieni mutta erittäin ruma. Taattua keräilytavaraa. Yhtyettä viedään stagelta toiselle muillakin tapaa korkealla profiililla: päälavakeikkoja tulee olemaan niin Provinssirockissa kuin Ilosaaressakin. Myös moni muu festivaali on kelpuuttanut Suomen huumoripitoisimman rock-yhtyeen hyviin soittoaikoihin ja lavoihin. Millään muotoa asiasta ei ole kuitenkaan treenikämpän harjoituksissa kuplittu ylitse. On vain otettava homma haltuun. Uusia vanhoja kappaleita on harjoiteltu, joitain renkutetuimpia rankattu romukoppaan. Partoja on kasvateltu ja tukkaa hiottu. Tärkeintä muutosvoimaa edustaa ei edes pieni päivitys soittokamoihin, vaan fakta siitä, että raideri uusittiin.Moraali on lähtökohtaisesti siis korkealla, ihrakerros navan liepeillä kasvavaa sorttia ja kiertue tavoittelee vain kahta päämäärää:

A) ankaraa
B) bailausta.

Se, saavutetaanko elämänilon lakipiste ja monenko karpalolonkeron jälkeen, on nähtävissä taatusti naaman laajentumisesta heti ensimmäisten vetojen jälkeen. Tarkkailkaa naamoja, ne ovat juopon peili.
On järkälemäinen ilo nähdä jälleen nyrkit ja kennel-sormet, eturivin kuminiskat, kaverit ja tuttavat, faniposse, Suomen kesä. Grilliruoka, lämmin olut, hyttyset. Vanha kunnon keikkabussi puhallettuna uuteen eloon. Kehnot vitsit, samat naamat, samat urpoudet. Tuntitolkulla aurinkoa, haisevia ihmisiä, hassuja hattuja, festarikansaa. Jos yhtyeen ensimmäinen virallinen kesäkausi oli vuoden 2005 festivaalikiertue, on nyt siis järjestyksessään neljännen aktiivijakson vuoro. Se on litramäärissä valtava, mosh-pyöräytyksissä lukematon, roudauskiloissa luita murskaava ja paskahuumorin mittapuulla jo liikaakin pitkitetty sketsi.

Mutta kuten me kaikki tiedämme: parhaat vitsit jäävät elämään.