Kantturain Konttorit Kesä 2005 keikka nro 13

Pohojanmaalle pitäisi lähteä vähä kasselemaan juttuja. Ei muuta ku suojakypärät päähän ja menoks!

Löysin itseni aamulla rumputaiteilija Teppo Hovin pihalta ihmettelemästä aamuista lattialle oksentamistani: yskäisy, ja laatoitus. Niin, miks ei, onhan se ihan terveen nuoren miehen merkki. Velinin veljeksiä nauratti, miuta pelotti. Noh, kohta pihaan kaartoi tuttu, minimänttärinäkin tunnettu Mersu, sisällään Jouko Hyyrynen, Pappa Jauhiainen, ja Team JJ:n Jyriä tällä reissulla tuuraava Jani. Ei muuta ku Olkkosta hakemaan ja mummolle syömään pullaa!

Perussettiä, eli lähtötreenit jonka jälkeen kamat, laitteisto ja aivokirurgit kyytiin. Ja koska lähdimme treenikämpältä Mikkeli-Jyväskylä suuntaan, niin perinteitä kunnioittaen piti käydä Ristiinan Nesteellä kattelemassa vähä tytt… Pitsaa. Joo, pitsaa. Sillä aikaa kun muut mutusti roskaruokaa suuhun, niin Pexi juoksi pihalla cooperin ja kävi salilla. Hurja ukko! Matka jatkuu ja ennen Lapuaa ohitimme mm Vaajakosken Arirurulandian kyynelehtien, koska tiesimme ettemme pysähdy sinne. Hyrde yritti lohduttaa ja kertoi ”valentine” –aiheisia vitsejä. Ei auttanut.

Lapua, leppoisan oloinen paikka. Jätkille passit kaulaan, rannekkeet käteen, majoitusporukat selväksi ja käsi kädessä, parijonossa kohti festarialuetta. Katselemme tovin elävää musiikkia, samalla kun Pappa muistelee kiikkustuolissansa 80-lukua. Juuh, syömäporukat, vartti Technicolourin keikkaa ja Jimi Piäkallon ”stamina” -aiheisia välispiikkejä. Seuraavaksi purkamaan autoa ja kasaamaan kamoja valmiiksi, samalla kun Pain Confessor riehuu lavalla ja naapurikerrostalon asukkaat kekkuloivat siideripulloineen parvekkeella. Hulluus on hyve!

Keikan vuoro. Lava kuntoon Janin avustuksella, urpot kun eivät itse osaa kytkeä piuhoja oikein päin. Sitten se taas alkoi: Ihmisiä oli mukavasti paikalla ja ääntä heistä tuntui lähtevän! Lavaspedeily oli tuttua ja turvalliseksi havaittua Spede/Loiri/Salminen meininkiä, ja Hyrde osoitti taas välispiikeissänsä että taiteella ei ole rajoja. Sieltä tuli Loirit, lahnat, mahlat ja tahnat. Pekkeli kertoi keikan olleen ”hirveetä moshausta” ja allekirjoittaneellakin oli erikoisen energinen ja riehakas keikka. Huvittavaa keikalla oli Kaken ja rumpujen häviäminen lavalle kokonaan. Savukone taisi toimia. Yleisön pyynnöstä/huudoista noustiin vielä uudestaan lavalle, ja järjestäjän pyynnöstä soitettiin vain yksi biisi normaalin kahden encorebiisin sijaan. Lavasiat hikoilivat, heiluivat ja huutelivat yleisön huudellessa samaan tahtiin. Pellet vaappuivat hikisinä ja tyytyväisinä lavalta pois kuivattelu- ja roudausporukoihin.

Keikan jälkeen hetki fiilistelyä, LABin keikalla lumoutumista, nestetankkausta ja Seinäjoen hotelliporukoihin. Matkalla kehitelty Spede –aiheinen uskontunnustus jääköön sala-arkistoon. Hyrde jäi nukkumaan aikaisen herätyksensä takia, muut lähti käymään kylillä. Hotellille tullessa keksittiin että Antille pitää tehdä ”pikku jekku”, joten noin klo 04.00 käytiin kastelemassa viaton puliveivari vedellä ja kaadettiin sänky seinää vasten herran nukkuessa siinä. Järkevää toimintaa, Lasse Lehtinen olisi tässä vaiheessa kilauttanut kaverille, tai vähintään ottanut 50/50:n.

Puoli seitsemältä herännyt elämän sankari Hyyrynen oli jättänyt meille respaan viestin:
”Pojat. Haistakaa pitkä kili widdu. A”

Ja taas nauratti.