Aamukuudeksi Kouvolaan ja tarkemminottaen allekirjoittaneen tykö majoittunut duo Pekkeli/Kaikkeli ihasteli aurinkoista kevätkeskipäivää sen raikkaassa, aurinkoisessa habituksessaan: näistä ne keikkamuistot on todellakin tehty! Hyvin syötettyinä, kotona kylvetettyinä ja miedosti tuoksuvaisina saapuivat paikalle myös Kake, joka oli saunottanut Team JJ:n kotonaan heti aamun ensitoimena. Klovnimaskit poispestyinä nousi kuusikkomme keikkabussiin ja suuntasi kohti läheistä Kotkaa, aikeissa vetäistä ehkä parhaimman keikan edellisillan Tampereen mallia apinoiden!

Roudailimme (tottakai) etuajassa kapsäkkimme ja hardcaset keikkapaikka Yellowstoneen (tyypillisen) kello viiden hujakoilla. Tällä haavaa olikin roudaus triplasti vittumaisempi hommeli, kun vehkeet piti liikuttaa auton perseestä kolme kerrosta ylemmäs, vaatekaapin kokoisella hissillä, pitkin satametristä käytävistöä ja selvinpäin. Silti, möykättyämme pari tuntia äänitestissä väsyneinä ja ruudit märkinä olimme onnellisia ja yllättävän kekseliäällä päällä…

Kävi nimittäin niin, että Kai-Pekka ”Professori” Kangasmäki paljasti todellisen special-skillsinsä: vatsan pullistaminen jättimäiseksi. Lavastimme hotellihuoneenakin toimivassa backstagessa siis hätäsynnytyksen. Kätilönä toimi Kake. Professorin jälkeläisellä oli eriparijalat. Ruokailun yhteydessä taasen Professori äkkäsi väsätä itselleen kakkulat limukkapullojen korkeista, joihin lisättiin hillosipulit silmämuniksi.

Total Devastationin kotikenttäetu jäi järjestäjiltä noteeraamatta, sillä yhtye sai jälleen lämppärin roolin. Noh, hyviä puolia avausaktina olemisessahan on ripsakka kyyti oluthanoille -> moikkailemaan Lasseja ja Kaisattaria. Jokatapauksessa, TD työsti jälleen setin jonka resonaatiot lakkaavat todennäköisesti vasta mullan alla.

Keikan vetäminen Yellowstonen kokoisessa (ilmeisesti viittä vaille loppuunmyydyssä) mestassa osoittautui jälleen melko tempuksi: kuumuus, hapen vaje ja ihmisten fyysinen energia oli repiä housumme jalasta, ennenkuin edes ehdimme raivata tiemme baarin perältä lauteille. Kitarateknikoksi ylennetty Jyri kyykähti lavan perälle ainakin sadan vesipullon kera ja sirkus avasi verhonsa. Lauteet ne todellakin olivat kuumat ja täynnä hikistä, ahdasta lihaa! Ihmiset ovat jossakin välissä muuttuneet täysin hulluiksi, pääsimme toteamaan. Homma oli jälleen kerran niin isolla, ettei miksaajamme nähnyt yhtyettä koko keikan aikana.

Kotkan vedolla ja sen jälkeen sattuneita muita liirumlaarumeita:

– Pyörtymisten määrä keikalla = o.
– Ehkä tähän asti kovinta pit-toimintaa.
– Professorin voltti bussissa: alas penkiltä ja pää Kaken polveen. Syyt ja seuraukset tuntemattomia.
– Keikkabussin saapuminen Lemille klo 7, miehitön kotiutuminen aamuteen aikaan.