Uuteen nousuun...

P: Mie ja Kake herättiin liian aikaisin tuossa Porin kummitushotellissa, jossa kukaan ei saanut nukuttua. Ja alkaa aamiainen, johon myös tekniikka ja muutama muu asukas osallistuvat. Aamiaisen aikana nenät vuotavat, Mehu-Echmel on edellisenä päivänä ilmoittanut olevansa kuumeessa. Puuroa naamariin ja kohti uusia seikkailuja. Edellisillan tapahtumia käydään läpi naureskellen ja vitsiä veistellen. Alkaa bussimatka kohti Suomen Turkua, kunnes..

Useista rakennustyökoneista yhdistynyt Kake alkaa murjoa pyramidia paljastaen auringonkorjuukoneen sen alta. Hyrde ottaa yhteyttä läheiseen laivastoon, joka ampuu Kakea raidetykillä ja se tuhoutuu. Samaan aikaan Jusbaum käynnistää Operaatio Turun Klubi ykkösen, joka tuhoaa suurimman osan paikallisista. Mutta sitten Kake ilmestyy savun keskeltä ja ampuu Emiliä jalkojen juureen. Emil haavoittuu vakavasti ja hänen sydämensä pysähtyy. Emil saa näyn, jossa Kaikka ilmestyi hänelle ja kertoo hänelle salaisuuden: Makkista ei voi löytää, se täytyy ansaita. Emil herää ja tomu kasaantuu taas Makkikseksi. Hyrde työntää Makkista Emilin suuhun ja tämä virkoaa. Kaikka kuitenkin ilmestyy takahuoneeseen ja vie Makkiksen.

Ja paluu tähän maailmaan. Kamat roudattiin portaita pitkin Klubille ja äänentarkistus saattoi alkaa. Allekirjoittaneen mikistä tuli sellaisia tällejä, että se piti peittää omalla villasukalla. Cause we are pro.

Ehdittiinhän siinä morjestaa lämppäriaktia Jaakko & Jay ja miehet tekivät vaikutuksen musiikillaan, viiksillään ja ihmisinä. Tsekatkaa nämä ihmiset!

Keikkiin valmistauduttiin tutuin menoin: venyttelyä, lämmittelyä ja ”mäkkä turaks”. Ainoa miinus oli huonossa hapessa oleva Emil, joka kellotti lähes neljänkymmenen asteen lämmöt juuri ennen keikkiä. Miehen itsensä toiveessa käärimme sankarin kaapuun, aurinkolasit päähän ja lupasimme jättää hänet rauhaan keikin aikana. Näin syntyi hahmo nimeltä Hermanni.

Keikin aloittaminen venähti samassa rakennuksessa soittaneen akustisen aktin takia, mutta tunnelma oli hyvä ja odottava. Keikka olikin erinomainen ja välillä keskittyminen oli herpaantua yleisön erittäin kovaäänisen yhteislaulun takia. Muistaakseni meno yleisön puolella oli muutenkin hienoa katseltavaa jo pe-iltana. Lavalla kelpasi soitella ja koitella ja rock-todellisuus näytti meille suotuisat kasvonsa.

Keikin jälkeen oli luvassa selkään taputtelua ja muutama kaljas alakerran baarissa. Ihmiset olivat mukavia, kiitos Turku, kiitos dear Teppo Velin!