10.06. Tampere Sauna Open Air

Alaha skargeli rohjustaa 2006 kesäkiertue – keikka nro 4

Tekstiviesti: ”Jep.Tulen stemmaan kuitenkin sen vikan prechoruksenkin.Kuuntelin sen äsken kotona.Eli äijä mukana vikan pren+choruksen.Hyppään lavalle siinä mosh-partissa.”

Tampereen festarikesän aloitusslotti, jee! Kuuma oli kuin Suomen helvetissä, miehet tuhkana ja moraali vinkisin vonksin. Sauna Open Air oli jo käynnistymässä kolmannen päivän kun ajoimme paikalle. Puistoalueella lojui epämääräistä sakkia, pukeutuneina mustiin ja tunkkaisiin kuteisiin. Yksiäkään tissejä emme nähneet. Kuuma oli silti ja kamat purettava.

Pääsihän sitä sitten korkkaamaan kans Bajamajan kunnon paskakouristuksella. Kyseessä oli kuitenkin suurempikokoinen, ilmeisesti pyörätuolille mitoitettu vessa, jossa oli suht rauhallista leikkiä punajuurta. Tällaiset oikein ajoitetut istunnot vapauttavat pitäjänsä myös mm. roudauksen ikeestä, joten yllättävän epämiellyttävä kurailu sinisen veden lähteellä löysi myös hyvät puolensa. Tottakai koko muuta ryhmää vitutti ankarasti tuollainen toimi, mutta ei voi valittaa. Mikäli kura olisi laskeutunut housuun työ- tai matkustustiloissa, olisi vollotus ollut tupla. It’s a win-win-situation!

Saunan kakkoslava olikin näppärän kompakti komero. Tampereen kuuluisin järvi, Tampere-järvi siinsi sinisenä auringon mollotuksessa heti viiden metrin päässä takahuoneteltasta, jossa salaperäisesti amerikkalaiselta uuden liiton heavylta kuullostava suomalainen uuden liiton heavy-yhtye lopetteli äänitestiään. Levitin LTD:ni vehreälle nurmelle tuulettumaan ja kerskailin törkeästi myös kitaranhihnan odöölla. Jos Hyyrys-dna:lla kyllästetyn hihnan keittäisi kattilassa, olisi lopputuloksena ehta kalakeitto. Nimittäin kännikalakeitto.

Kake iski silmänsä tulipunaiseen stetsoniin, jonka äijä kävikin lunastamassa tuota pikaa pääkallonsa kruunuksi ennen keikkaa. Ehkä maailman törkein päähine, mutta Kake tietää temput. Kaikka keskittyi totuttuun tapaan nesteytyksen ylläpitämiseen ja Pekkeli lunasti paikkansa auringosta, kitara kourassa ja sormiharjoitusta työstäen. Sekunttia myöhemmin koko poppoo rohjusti jo kohti takahuonealueen antimia. Ruokaa ei viitsinyt näin ennen keikkaa nauttia, vaikka olisi tietysti pitänyt: kun keikka oli vedetty ja vatsassa hevosen mentävä laukku, ruoka oli tietysti loppunut. Noh, sitähän me ei tiedetty ja tyydyimme pohjustamaan vetoa kaljalla ja sipseillä. Olihan siellä Alexi Laiho ja maanmainiot itävaltalaiset jääkärimestari-tyttäret euron putkishotteineen: ”Neiti, kanyyli suoraan maksaan vaan, yhtye maksaa!”. Taidettiin ehtiä ennen keikkaa käväsemässä kaupungin keskustassa myös kuohuvan Tammerkosken rannoilla, mutta tuosta en muista enempää.

Suomen Lordi aloitti ja lopetteli settinsä ihan hienosti. Alkoi jo kutkutella oma keikka ja porukkaa olikin mellakka-aidan luona melko näppärä nivaska. Löytyi maailman paras äänenavauspaikka, kuumalta rantakiveltä järvimaiseman edustalta. Lämpimän kesätuulahduksen rikkoi kuitenkin Diablon Raineri, joka rohjusti paikalle hoitaakseen sovitun solistivierailun. Äijän poppoo oli lasettanut settinsä jo perjantaina, joten tämä oli tälle pohojalaaselle pelkkä sikarivetoinen spesiaali. Tervehdimme, tervehdimme myös lavalla seuraavina louhivia Charonin Kekejä ja riisuimme yläosattomiin. Oli aika korkata kesä 2006, perkele!

Keikka jyrähti käyntiin Lordin jälkeen ja ennen WASP:ia. Voi lotta kun oli porukkaa. Päässä kilisi ja liha läiskyi. Porottavan auringon paahteessa ennen keikkaa kasteltu tukkavärkki pellahti kuivaksi minuuteissa ja alkoi veri kiertää: eturivissä sattui ja tapahtui totuttuun tapaan, etuoikealla piiri pieni pyöri ja etuvasemmalla pyöritti pyöritti pelavapäät. Kyllä kelpasi hosua! Kake rohjusti liekitetty stetsoni ja arskat naamalla, Pekkeli loimutti totuttuun tapaan satanen lasissa ja Kaikka tuli ilmeisesti viimeinkin hulluksi. Perussetti. Pahimmilta mokailuilta säästyttiin ilmeisesti, olihan tämä jo noin kymmenes veto samalla setillä, treenattu siis on.

Ennen puoliväliä vejetty Viisi laukausta päähän mosh-partissa alkoi tapahtua. Langattoman setin mahdollistama hyrrämosh-metodi meinasi päättyä törmäykseen Nygårdin kanssa. Mies väisti miuta kokeneen lavaketun elkein ja tarrasi Kaikan mikkiin. Kaveri lohkaisi päättyvän kertosäkeen vokaalilla, joka sai ainakin ns. päälaulajan tahrimaan parketin suklaaseen. Hitto, oli se komiaa vejellä hevanderia elävän taistelumetsolegendan rinnalla. Parasta oli kuitenkin äijän lavalle roudaaman itävaltalaisen jääkärimestarin tapaaminen suusta suuhun.

Siinä sitä lohkottiin tuttuun tapaan. Suunnitellusta setistä tipahti kuitenkin viimeinen raita pois, sillä Blackien remujengin oli aika starttailla settiään. Vot soitto seis, kumarrus ja kiitos ja elukat takas karsinaan. Kauaa ei mallas kieltä kylmentänyt kun äijiä jo taas vietiin – tällä kertaa ns. meet’n’greet -pöytään. Häkeltyneitä ja hikoilevia tonttuja talutettiin jonossa pitkän, kynillä ja virallisilla Sauna Open Air -postikorteilla ryyditetyn pöydän ääreen odottamaan fanitapaamista. Hauskaahan sitä oli näppäillä nimiä pahveille ja taltioida kaverikuvia jengin kanssa! Maistoimme edustusoluet, kiitimme jengiä ja tunsimme (ainakin Kaikan kanssa) itsemme suht häkeltyneiksi ja häpeäviksi pikkupojiksi. Noh, päätimme rohkaista sydämiämme eräällä laillisella erikoisaineella, totesimme hien kuivuneen ja painuimme äkkiä veks. Takahuone tarjosikin sitten mm. kimppakuvaa Teräsbetonin kitaraosaston kanssa, ruotsinkielisen radiohaastattelun, sämpylän päivän ateriaksi ja taustamusiikiksi Dee Sniderin luotsaaman nu-metal-orkesterin, perustettu 2002.

Komia sää, mukavaa musaakkia ja jättipottiporukkaa. Harmi vaan että koti kutsui sankarittaria, auto käänsi nokkansa kohti itää ja seikkailu sai päätöksen. Mutta kävipä siinä lähtiessä autossa mm. joku kuulema Suomen maajoukkueen jääkiekkoilija ja pari tuntematonta alastonta, Stam1na-nimisessä hevibändissä soittavaa äijää. Ei myö niitä tunneta, näin viikolla.

– Lisää Saunasta [link=http://www.desibeli.net/live/942/]Desibeli.netissä[/link]