Alkaa pelikuviot selkiytymään.

Team JJ oli jälleen täysilukuinen (eli yhteensä kahden henkilön kokoonpano), kun Jusbaum palasi ruotuun kotikaupunkinsa hyökkäyskuvioon. Miksaaja-coach pistikin Stam1nan joukkueen samoilta suorilta äänitesti-sparraushommiin, jotka kestivät nelisen tuntia. Onneksi keikkabussi-treenit lähtivät ajoissa käyntiin ykköshyökkääjä Jyrin johdolla, joukkue ei myöhästynyt sekuntin sadasosaakaan peliajan raameista.

Suomalaisuuden päivän ja eritoten eräänkin jääkiekko-ottelun varjostamana ykkösketju Velin-Olkkonen-Hyyrynen-Kangasmäki veikkaili illan yleisömenestyksen jäävän voittokertoimelle 1:2, olihan kuitenkin myös torstai-ilta. Maajoukkue ei jäänyt pekkeliä pahemmaksi, sillä team JJ:n tupakinkäryinen upouusi hyökkäyskuvio selkiytyi:

– Vasemman laidan Olkkoselle pelinumerolla 666 uusi Mesan stäkki
– Keskikentän Hyyryselle numerolla 0 backlineen full stack -päivitys ja korvamonitorointijärjestelmä
– Oikean laidan Kangasmäelle numerolla E=MC2 Marsun putkinuppi

Velinin rumpukioskin maalivahtailuun ei tuotu mitään uutta, sillä miehen molskauksessa ei ole ollut parantamisen varaa koko kautena. Tai seuralla ei ole ollut pääomaa, kuin vain.

Areenan yleisövirta aukesi vasta perjantai-aamun puolella, sillä mainittu televisiossa esitetty lätkämatsi vapautti kotikatsomon lappeenrantalaiset vasta rangaistuslaukausten jälkeen. Tappiollisin tuloksin Suomelle, tottakai. Divaan vaelsi siis vihaisia, kiihtyneitä, patrioottisia ja humalpäisiä immeisiä ainakin sadan lipun edestä. Ketjua jännitti.

Mailat teipattuina, monitorit korvissa, vatsat kuralla ja äijät kotikentällä vetelämässä rokkia ensimmäisellä kotimaisella! Tarina kertoo, että peli kuullosti ja näytti kovalle, vaan jonkinlaista arki-iltaista maitohappoa kiersi joukkueen reisissä.

Keskikentän niskaan viritetyt teippihommat olivat puhdasta kauhua: pään nakkeleminen holtittomasti ei onnistu sitten millään, mikäli pelaajalla on piuhoja all over the neck! Samoin, kevätkäheys vaati veronsa huutelulta, jolloin muutamassakin kertosäkeessä oli tyydyttävä puhtaasti ns. black metal -metodiin. Soittometodihan oli luonnollisesti mallia punk. Yleisön puolella oli havaittavissa jonkinsorttista cheer leader -energiaa, jopa surffaushommia harrastivat muutamaan otteeseen. Kovasti kannustaen peli meni jatkoajalle, jolloin siirryttiin paniikkiratkaisuna sitten ihan perus-monitorointiin – tarkoittaen tietysti päätähuumaavaa kiertoääntä, vinkunaa, huminaa, vihellystä. Onneksi keskikentän hyökkääjä-nerolta löytyi ratkaisu ärsyttävään tilanteeseen: itseään nyrkillä kasvoihin lyöminen.

After match hommaa katsottiin kuitenkin ihan perus matsina, pienoisena notkahduksena liigan välierissä, mutta paikkana petrata kuvioita. Loppupeleissä takahuoneen sähköpääkeskuksen sulaketauluun roikkumaan jätetty vedellä täytetty muovipussi oli oma maali.