Tampereen Klubi. Yksi Suomen rakkaimpia lavoja.

H: Tampereessa on jotakin mukavata. Ihmiset eivät ärsytä. On vanhojakin rakennuksia. Työmeininki. Hiuslakkaa ja dynaaminen, nuorekas ilme. Kaikki sopivassa suhteessa sketsihuumoriin. Ja Emil on sieltäpäin. Miksei siis torstain keikalle Klubille!

kp: Tulin kirjaimellisesti jälkijunassa Klubille. Mutta tulin kuin ammattilainen konsanaan: astuin sisään, tervehdin rakkaita työtovereitani, riisuin takin ja kaulahuivin ja kävelin lavalle soundcheckiin. Mikä ajoitus! Tai sitten kaikki odottivat meikäläistä…

E: Itsellä oli ainakin hommat siinä vaiheessa vielä pahasti kesken. Klubi kun on sopivasti lähellä, täynnä avuliasta henkilökuntaa ja muutenkin yksi toisista kodeistani, roudasin hieman uutta kalustoa paikalle ja päivittelin rigiä iltapäivän aikana.

Pikaporku alkuun. Kello yhden maigeri!

H: Torstai oli Tsunami-päivä. Kakekin taisi hermoilla illan keikkasettiä, monta uutta vanhaa uutta oli menussa. Tsunamissa on niin perkeleesti sanoja, nuotteja, rytmejä ja tekemistä, että aivot kuumenevat. Ei ehdi miettiä yhtään mitään. Kyydistä jos tippuu, on kusessa. Välillä tulee kikkaa vastaan, on pakko rämpiä kuin sokaistu pässi lakkametsällä. Vapaa on sana on Tsunamiin verrattuna iltapäiväkävely Prismassa.

kp: Asiaa ei yhtään auttanut se, että olin edellisenä viikolla onnistunut rikkomaan Emilin kiipparin, joka on ilmeisesti ehdoton työkalu Tsunamin esittämiseen. Onneksi Klubin henkilökunnalla pysyy kolvi sen verran jämäkästi kourassa, että saimme kiipparin soundcheckiin ja pääsimme jauhamaan Tsunamia. Se meni ihan hyvin, ehkä tarpeeksi hyvin jotta sen voi esittää illalla.

E: Osa kalustosta kaipasi tosiaan epätoivoisesti huoltoa Kai-Pekan vierailtua kiipparikioskilla Levillä. Hätiin riensi Klubin teknikko Jani, joka tyhjän Pakkahuoneen puolella opiskeli YouTube-tutoriaaleista kuinka rock’n roll -vahinko tulisi korjata ja mahdollisti näin Tsunamin integroimisen jo torstai-illan biisilistaan. Kake oli liekeissä. Me kaikki olimme. ”Neljä päiväääääääääää, kolme päivääääääääääää…” Ä-vokaali oli pahasti autotunen tarpeessa.

kp: Illan aikataulu oli loppupeleissä aika kiireinen: tsekin jälkeen söin itseni paskaksi falafeleilla, sitten ihmettelin hetken illan lämppärinä toimineen Fuck-Ushiman adhd-kikkailua ja kohta huomasinkin jo tuijottavani herrojen keikkaa. Mielenkiintoinen bändi, eihän siinä.

H: Niinhän siinä kävi, että keikka oli aivan loistava. Mitä ihmettä, kaksikin encorea oli soitettava Tampereen tyydyttämiseksi. Mikä on tuo kuume, tuo kiima, tuo hehkuva hengitys, lännen Manchesterin taika? Taitaa tulla muutto länteen. Hei, hei, Lappeen lohkomaat ja selänpesijät. Pian maksan verorahani mustien makkaroiden maahan!

kp: Never! Mutta keikka oli varmasti yksi parhaista meidän Klubin keikoista koskaan. Torstain tupa oli aivan viittä vaille loppuunmyyty ja eppunormaalit tuntuivat tykkäävän toimituksesta. Myö tykättiin ainakin! Tämän jälkeen maistui sauna ja vissy. Ja ehkä pari Lettusen lonkeroa.

E: Oli se hyvä, aivan erinomainen suorastaan. En ehkä ymmärtänytkään kuinka hyvä ennenkuin puhelinta myöden alkoi sataa ”maagiseksi keikaksi” kehuvia lausuntoja. Sellaisen jälkeen on suorastaan optimaalista saada baaritiskillä pohdiskella kuinka herkullisella drinkillä sitä oikein palkitsisikaan itsensä. Rehuja niissä oli ja hyvin toimivat.

Täsmäisku kello kaksi!

H: Tänä keväänä yhtenä lisäerikoisuutena on uudet Stam1na-juomat, joita muutamista keskeisistä rundikohteista saa tiskiltä lunastettua. Klubilla pääsin itse ns. hands-on-testiin näiden Valhalla-pohjaisten makuelämysten pariin. Eteeni avautui kokonaan uusi maailma. Vuonot, lumihuippuiset kalliot kutsuivat vaeltamaan, kasvattamaan partaa. Harppauksin, lähes painovoimatta loikkien vaelsin tuntemattomilla nummilla, porotokkien sorkanjälkiä mittaillen, susiryijy niskani suojana. Siirryin rajojen ylitse, tähysin revontulia paljain silmin, pohjoista, yhä pohjoisempaa lakipistettä tavoitellen. Tapasin matkallani maahisia, kelttejä… Kohtasin vuonojen juurilla trolleja kivipatsaiksi vääntyneinä. Soudin Odinin kanssa kilpaa. Hetken… Tuon voimallisen hetken hengitin samaa ilmaa muinaisten viikinkiesi-isieni kanssa leirinuotiolla, jonka kajossa lausutaan ne voimallisimmat runolaulut. Suojasin itseni ja lähimmäiseni loitsuilla ja nukahdin tuhatvuotiseen uneen muinaisten jumalattarien povimaille.

Kello kolmen lämmin kylmä maito! Uni tulee!