Sohvat siirtyy kun Lahdessa rokataan!

H: Yöllisen sisäisen supersankari The Enforcerin jäljiltä olo Tampereella oli herätessä vanhahko. Peilistä tuijotti uusi supersankari, The Uncureabler. Tämä hahmo tekee aina samat virheet, eikä ikinä opi. Vein alter-egoiluni bussille, jonka oli ladannut täyteen tavaraamme tekniikkan edustajisto. Tupakoivat ja söivät pitsaleipiä, hyväkkäät. Tyytyväisinä elämiinsä. Siirryimme rauhallisin elkein Lahteen vievälle tielle. Rallipeli käynnistyi välittömästi.

kp: Edelliseen historiallinen korjaus, sillä bussin pakannut ”tekniikka” koostui tällä kertaa hahmoista nimeltä ”Ville the Driver”, ”Kaikka the Holy Diver” ja ”Klubin mukava ukko jonka nimeä mie en muista”. Ja alkuräjähdyksen jälkeen seuraan liittyi myös ”Teemu the Sniper”. Loput teknikoista tulivat vain syömään. Olihan hotellilta kuitenkin yli 100 metrin kävely bussille, joten vähemmästäkin heittää hapoille.

H: Möysän pihalla kiviä potkiessa paikallinen kannattajamme toi yhtyeelle paperipussillisen tuoretta leipää ja muikkusäilykkeitä. Kiittely oli avointa, toivottavasti myös riittävää. Käsinleivotut leivät muistuttivat minua mummolasta, jossa usein oli leipää. Muikkusäilykkeistä tuli mieleeni kalastus, jota harrastin nuorena poikana Lemin Lahnajärven rannalla Laku-kissan kanssa. Ne olivat lämpimiä kesiä, ne. Kalarikkaita. Minulla on ikävä sitä kissaa. Se oli iso ja mustavalkoinen. Lakua ei haitannut, vaikka sitä piti tyynynä, päänalusena. Kissa otti rauhallisesti.

P: Mie tykkään kissoista.

kp: Tuosta (Antin) lauseesta on vaikea jatkaa tätä raporttia. Soundcheckiahan myö käytiin vääntämään. Se meni oikein hienosti, pienehkön vähän-jokaiselle -vittuilun säestämänä. Pääasia, että saimme sen tehtyä. Sitten alkoi armoton ajan tappaminen.

P: Keikkipaikkahan oli tosiaan Esso-huoltoasema, joka illan tullen muuttui n. 400 henkeä vetäväksi vetäväksi musiikkiklubiksi. Well, this is new.

E: Jyri huomautti ensimmäistä kertaa tämän kiertueen aikana, että ei saa kiukutella verensokerin laskeuduttua, koska ei ole syönyt. Olin ehtinyt syödä vain Jari-Pekan karjalanpiirakan. En tiennyt, että Jari-Pekkoja on enemmän kuin yksi. Tämä oli jo jättiläismäinen pytinki. ABC ilman pornoa, röökiä ja alkoholia. Suunnittelimme viereen jättikokoista Emil-keskusta vajeen paikkaamiseksi.

H: Väsytti iltapäivällä uljaasti. Yritin uinua Möysän Esson bäkkärillä pyyhe peittona ja toinen pyyhe silmien päällä, sohvanpätkällä lojuen. Näytin varmaankin muumiolta. Ilman pyyhkeitäkin. Peilistä kurkisti Eyebag Jack, kaveri, joka risteyttää kamelin nesteenkantokyvyn ja itsekseenpuhumisen. Sitäkin on tässä vanhemmalla iällä alkanut esiintyä. Huolestuttavaa? Vaiko vain virkistävää vaihtelua?

E: Myösän Musaklubin yrittäjä oli aivan huippu kaveri. Palvelualtis, kekseliäs ja palautetarinoista päätellen osasi myös olla ottamatta liian vakavasti. Oisko siinä menestyvän yrittäjän resepti, oisko?

P: Juu, ruoka ja palvelu olivat ensiluokkaista, kiitokset siitä. Muutenkin ilta hyvine keikeineen oli mukava uusi kokemus.

kp: Joku kummallinen väsymys leijaili hirvittävän perseistä tulevan hajun lisäksi bäkkärillä. Mutta tässä vaiheessa moisesta ei jaksa olla huolissaan, koska todella harvassa ovat ne kerrat, jolloin ennen keikkaa vallinnut väsymys ei vaihtuisi energiaan lavalla. Useimmin käy niin päin, että yli-aktiivinen ja liian energinen olo ennen keikkaa saattaa lässähtää lavalla. Mutta tästä ei ollut hätää tänä iltana. Aika äkkiä startin jälkeen yleisöstä välittyi todella lämmin ja riehakas tunnelma. Tempojen kasvaessa myös pittitoiminta heräili perjantaiseen alkuiltaan ja pian salissa oli erinomainen kaaos. Jossain kohti iltaa tuli jopa flashbackit kymmenen vuoden takaiseen Torven keikkaan. Todella hieno meininki, minkä kävimme toteamassa vielä tuplaencoren voimin eilisen Tampereen keikan tavoin.

P: Juurikin näin. En ehkä aivan tavoittanut samaa voittajafiilistä tällä keikillä, mutta nautintoa se oli. Suihkuja ei ollut, joten paitatiskille ehdittiin ennätysajassa. Ihmiset tulivat tervehtimään, mikäs siinä.

H: Lahden keikka oli kuumaa rautaa. Jälleen kaksi encorea! Ilmaan jäi leijumaan kerosiini, eikä käry ollut kotoisin polttoainepumpuista. Ölyt kumoutui kurkkusesta alaspäin, tunnelma kohosi ylöspäin ja pian olimmekin Lahden Vauvan kanssa vetämässä duettoa Vanhan Mestarin karaokessa. Kappale oli J. Sillanpään Kaduilla tuulee, tulkinta oli Matti ja Teppo. Huojentuneena yörutiinien lyhykäisyysluonteesta parasta oli kömpiä kohti hotellia ns. ihmisten ajoissa, vain törmätäkseen Emiliin, Jyriin ja Pappaan, jotka pakottivat tuttuun tyyliinsä vokalistin yöoluelle. Keskustelimme onnistuneesti yhtyeeseemme liittyvistä ammatillisista asioista ja parannusehdotuksista. Emil lupsutti olueni loppuun, kun vihdoin oli aika rohjustaa valomies Tuomaksen viekkuun aa-tuuti-lullaa. Se oli, kuulkaas, siinä.

Höyryävät ihmismakkarat lohkoperunoilla.