Round eight. Paluu levynteon maisemiin. Tyrmäävät PA:t. Syöksykierre backstagen rappusia syvälle maan poveen. Fight Club a lá Sokrates, Aristoteles ja Plato!

Ensimmäinen erä! Tulta ja tappuraa syöksevä kuusikko Velin, Olkkonen, Hyyrynen, Kangasmäki ja Team JJ pakittelivat Troijan hevostaan eli keikkabussia treenikämpin eli linnoituksen oville lankkuja pitkin, sillä kevään lämpö oli jälleen pehmittänyt pihapiirin taistelukentän yhdeksi suureksi mutaesteeksi. Auto karjui kuin erotuomari ja nieli backlinen sisuksiinsa häikäisevän auringon kompatessa sinitaivaalta. Edessä oli taival kohti itäisen Suomen hermokeskusta, rajavyöhykettä, kuninkaallisten ja kuohuvien sähkövirtojen Xanadua: Imatraa! Vyön alle!

Toinen erä! Paikan tekniikka alkoikin pahaenteisesti hyödyntämään jo antiikin Kreikan alastomien, lihaksikkaiden adonisten lanseeraamaa sokaisustrategiaa: kattoon, suoraan lavan eteen ja yläviistoon kiinnitettiin vähintään kolmekiloinen strobo! Team JJ:n Jusbaumin havaittua tämän yhtye päätti kostaa verisesti tekemällä perkeleen hyvän salisoundin. Isku korville! Touché!

Kolmas erä! Yhtye syöstiin alas hornaan kolmea kerrosta maan alla sijaitsevaan pizzantuoksuiseen takahuoneeseen. Infernon savu ja pulppuava laava olivatkin vaihtuneet tupakansavuun ja siideriin, jota lämmittelyaktin hevikarjut syöksivät ympäristöön vaarallisen oloisesti. Koska saniteettitilat olivat vaihtuneet siellä helskutissa omituisesti punttisaliksi, oli erään paikallaolijoista pakko irroittaa ennen keikkaa hätänsä käytävien varjoissa muovituoppiin. Koukku leukaan!

Neljäs erä! Anonyymin tiedonlähteen mukaan Imatran passiivinen asennoituminen livemusiikkia kohtaan osoittautui täydeksi p*skapuheeksi, ihmiset tungeksivat kehän reunoille kuin nälkäiset minotaurit! Öljyttyinä, verissäpäin ja hammassuojat kadottaneina kvartetti Pekkeli/Gaake/Hyrppä/Gaykka kipusi areenalle, taistelun alkaessa painaa päälle. Oikea suora, silmä irti!

Viides ja ratkaiseva erä! Tyrmäysvoitto! Ihmislapsien pit-sekoilu, köörihuutelu ja kennelmerkkien katolle tarjoaminen tainnutti Stam1nan tyystin. Paikalla bongattiin vähitään puoli tusinaa raskaan sarjan lemiläistä, hyvä nippu yhtyeen paitoihin sonnustautuneita imatralla asuvia spartalaisia ja Twilightningin kapteeneja. Vanha kunnon Jaloviinaputeli/Imatra -yleisöhuudatus onnistui myös loisteliaasti encoren kynnyksellä. Silvuplee! Knock-out!

Jälkihiki ja pukuhuoneen jorinoita: Ylipäätään tunnelma oli yhdensuuntainen matka Tajukankaalle, olihan läsnä uskomaton kuumuus, hapen puute ja se reilut 300 päätä omistava kerberos-yleisö. Kiertueen kahdeksas keikka lähestulkoon yhtyeen kotikulmilla ja sparraus alkaa tuntua jokaisen lihaksissa. Yhtye taisteli urheasti hernerokka-savuverhoa, lavan pimeyttä ja vastapainona sokaistumista vastaan kuola pärskyen. Olkkosen keikan jälkeinen pahoinvointi ja ahdistus vaihtui yleiseksi väsymykseksi ja tuskaksi keikkabussin jumahdettua klo 06:00 Lemin kämpän mutaiseen pihamaahan. Se oli sopiva loppu odysseijallemme – edessä pitkälti iltapäivästä toimitettu katharsis suihkussa ja seipäiden suuntaaminen kohti Mokomien kanssa toimitettavaa rupeamaa Pori-Jyväskylä. Vita brevis, arse longa!