16.06. Seinäjoki Provinssirock

Alaha skargeli rohjustaa 2006 kesäkiertue – keikka nro 5

Fuck yeah!! Stam1nan 10 v. synttärit, jättifestareiden aloitusslotti erinomaisella lavalla, miun henk koht synttärit, koko viikonloppu varattu juhliin ja maailman paras Strapping Young Lad lauantaina samaisella Saarilavalla!!

Eipä lopu hehkutus siihen. Vihdoinkin joka jätkällä langattomat selässä (ja Kakella edelleen langattomat kapulat), paikalla 11 videokameraa ja äänentallennusvehkeet, useampi tuhat fanaattista (ja tuossa vaiheessa vielä reilusti nousuhumalaista ja ei-turtunutta) bilettäjää ympäri Suomen. Sää mitä mainioin, reilun pituinen soundcheck, helminkäinen bäkkäri ja mukavaa järjestysporukkaa.

Eikä siinä vielä kaikki. Ennen keikkaa alueelle pakkautuva juhlaväki sai sykkeen kohilleen varsin näppärästi aloittamalla raivokkaan huutomyrskyn jo varttia ennen vetoa. Oli siinä pojat vetelinä, ihan syystäkin kyllä. Kevyt varustus niskaan: Kakelle stetsoni ja arskat, Pekelille hihaton, Kaikalle kalja ja ittellee SVVTVNV PERKELE -erikoispaita. Lähettimet naps päälle, Jyri viemään vettä lavalle, Pappa tiskille, Ruusunen monitoriin ja Temes valonappien taa. Siitä lähti.

Aikamoistahan sitä on tuollaista päästä kokemaan. Ihmistä niin perkeleellisellä tavalla paikalla. Lisää tuntui valuvan jatkuvasti mestoille ja kenneliä näytti niin isä kuin tytärkin. Mosh-pit hörähti käyntiin varsin mukavasti, varsin mukavasti. Tuttu biisilista soljui etiäppäin kuin kusipuro kalliolla ja äijät rohjustivat kaikki temppunsa julki. Retkueen erikoisvieras, Lappeenrannan sormispesialisti Tone Pulkkinen sai kokea heti ensimmäisillä festareillaan herkkuaitan hypnoottisen vaikutuksen. Äijä pestattiin vetelemään Vapaan maan soolontaustan komppiskebailu. Kaveri jännitteli hieman, mutta rautaisena sormispesialistina luritteli osuutensa sisään with no probleema. Hauskaahan tuota oli taas kekkuloida hassutuksia, mottonahan yhtyeellä on ollut tuttavallisesti ”tylsempääki vois olla”.

Tosiaan… encoren Edessäni tarjosi Jyrille hyvän sauman ajella vokalistin naaman. Sattuihan se hieman, mutta kannatti. Neljän sentin irtoparta nielussa tuntuu erikoiselle. Myös Ylex:n suora haastattelu heti keikan jälkeen tuntui erikoiselle. Hieman samaa efektiä tarjosi edellisviikon Saunan meet’n’greet. Noh, myö järjestettii ittellemme sitten vähä jänskempi meet’n’greet illalla.

Tapahtuipa nimittäi nii, että Stam1na tapas Strapping Young Ladin jässikät ihan henk koht. Perjantaina puurakennuksen bäkkäri oli Teräsbetonin hallinassa, vaan lauantaina yksinomaan Kanadan kovimman äijäporukan. Genehän on Teksasista, mut se ei nyt haittaa. Meiän passit ei välttämättä olleet voimassa tuolla alueella lauantaina, mut ei se nyt haitannut. Siististi siinä venailtiin äijiä mestoilla ja kärsivällisyys palkittiin: yksitellen saatiin huudettua mestarit vetelemään nimiä olkapäähän, paperiin, paitaan, mihin nyt sattui. Byronin jälkeen Gene, sit vielä Jed ennen keikkaa. Devinin mestarillisen nerouden kyttääminen olikin kiven takana ja vain yksi kommentti lohkesi: ”Maybe after the show, ok?”. Mikäpä jotta ei, pittiinhän tässä oltiin menossa jok tap.

Siellä sitä louhittiin, Suomen kesän alkavassa yössä SYLin hurmoksessa. Ei huolta, ei häivää. Kaikka taisi remontoida kehonsa murskaksi useammastakin kohtaa (oikea lonkka, molemmat polvet ja vasen kämmen, mies kävelee (ja puhuu) kuin Ozzy). Vähän varpaita lohkeili, vähän mustelmia napsahteli. Mokomat päälavalla, paikalla miljoona hyvää ihmistä ja hotellilla aamunkoitossa. Yhtyeen synttäreitä kruunannut kakku-kuohuviini lämmitti Stampioiden sydämmet, Sakaran pojattaret yllättivät kyllä lössin 143%:sti. Hieholle terveiset ja kiitokset valokuvauksesta! Niin, ja pääsihän sen Devin tapaamaan sitten kuitenkin tovin stalkkaamisen päätteeksi. Erikoismies.