Mukana Eläkeläiset ja Barren Earth.

Emil soittaa Pekalle suru-uutisen: "Et saa lippuja. Tää myytiin loppuun jo ennakkoon."

kp: Lahden juna-asemalla miuta odotteli jossain kahvion piiloissa monitori-Teemu. Hetken rupattelun jälkeen Gay-bussi kurvasi pihaan, ja etupankillä oli tuttu näky: nälkäinen Kake ratin takana ja ihmeellisessä asennossa retkottava kitarateknikkomme Jyri unten mailla. Auton henkilöstökuljetuspuolelta paljastui vielä vanhempaakin vanhempi Pappa Jauhiainen ja valopaita-Tuomas. Kohti Tammesteria!

P: Myö tultiin Hyyryläisen kera junalla Tampereelle. Matka meni kitaralehtiä lueskellessa ja Hyyrysen koisiessa ahtaalla penkillä. Sanaakaan emme vaihtaneet.

H: Hyrde on ollu vähä väsyny tässä keväällä. No, nyt on jo reseptilääkkeet syöty ja suu mutreana. Ja sitten kun puhutaan niin huudetaan.

Tampereen Levykauppa Äx.

kp: Ensimmäinen etappi oli Levykauppa.X:n nimmarisessiot, joihin jälleen kerran oli raahautunut jengiä pihalle jatkuvaksi jonoksi asti. Tällä kertaa ihmisten kirjo oli entistä värikkäämpi, kun paikan päällä puumerkkejä hakemassa oli mm. kolme metriä pitkä 18-vuotias jätkä, jonka Ihaa-aasi sai tussista, hyvin nuoren oloinen THC-rastafari sekä ehkä hienoimman Stam1na-tatuoinnin omistava nuori mies, jolla oli läntätty hammaslogo komeasti kaulaa koristamaan. Sessioiden jälkeen mukaan lähti vielä Katie Meluan uusin CD. Kun kerkeis joskus vielä kuunnella näitä ostoksia…

P: Miks sie sellaista melua kuuntelet? Heh. Ei levyostoksia tälläkään kertaa.

kp: No ku se o hyvä!

H: Mitä se Katie meluaa? Soittais ees Paranoidia.

kp: Spessuvieraana meillä tänään oli Markus Pajakkala, joka soitti tuoreimmalla No Seppo -levyllämme huilua ja saksofonia. Koko yhtye kikatti, kun Markus käskytti hopeista torveansa Pirunpaskassa soundcheckin aikana. Miksi Stam1na ei voisi olla big band? Ainiin, meille ei jäisi enää rahaa…

P: Kaikki vierailijat ja yllätysbonukset on aina plussaa keikkimeiningissä. Kerrankin saatiin oikea muusikko lavalle. Kannattaa tsekata ukko!

kp: Työt sen kuin jatkuvat, tällä kertaa palaverin muodossa Sveitsin pankin isoimman osakkaan Saikkosen kanssa. Saikkosen salaperäiseen myhäilyyn oli yksi aika hyvä syy, josta emme millään malttaisi olla kertomatta, mutta josta emme kuitenkaan saa vielä kertoa. Tulette yllättymään…

H: Myö ollaan salaperäisiä. Myö aiotaan olla sitä jatkossakin. Se on kuin kipu: sitä on ollut, on nyt ja tulee aina olemaan. Tästä kertoo enemmän ultramaratoonarit, joita me idoliseerataan uber alles. Tai ainakin mie ja Hyyrysen Jussi.

kp: Pihalla oli helvetin pitkät jonot, kun käppyyttelin Pakkahuonen roudausovelle. Olihan Pakkis myyty ennakkoon loppuun, eli noin 1500 ihmistä pitäisi saada sisään ennen kello yhdeksää, kun Eläkeläiset aloittavat humppahelvettinsä. Siitä en tiedä olivatko kaikki halukkaat päässeet ajoissa, mutta jengiä Eläkeläisten keikalla oli hitosti. En uskaltanut mennä salin puolelle kokemaan humppamatoa, mutta muun muassa miksaajamme Pappa Jauhiainen oli kokenut sen, kun mies ei päässyt salista bäkkärille humppamadon vallatessa koko tilan. Huikeaa!

H: Humppamato oli kuin suolimato Pakkahuoneen mahalaukussa.

P: Keikki alkoi omalta osaltani sikanaamari päässä ja jatkuikin samoissa merkeissä loppuun asti. Eräs parhaista keikkakokemuksistani ikinä. Kaikki onnistui.

E: Tamperelaiset eivät petä.

H: Keikkahan oli melkoinen hurraa hurraa!

kp: Täytyy myöntää, että keikka jäi tällä kertaa omalta osalta jotenkin valjuksi. Vaikea jälleen arvioida mistä tämä johtuu. Ei pitäisi olla ainakaan puitteista kiinni. Kaikki loput bändin jätkistä taisivat tosin olla hyvinkin liekeissä vedosta, joten se ei ilmeisesti ollut kovin huono. Eläkeläiset liekittivät myös meikäläisiä aika huimalla sykkeellä, ja ilmeisesti molempien bändien keikkamyyjillä oli jo saman tien yhteisiä suunnitelmia päidemme menoksi… Näistä toivottavasti lisää myöhemmin.

H: Mie nii haluaisin nähdä Stampiot ja Eläkemiehet yhteisessä kavalkaadissa ympäri suolen!

kp: Sitten oli aika astua diskoon!

E: Ja sie niin astuit.

Tampereen Pakkahuone ja 1500 ihmistä. Vissiin.