Kysymys: Luoko yhtyeenne debyyttilevyn menestys paineita jatkosuunnitelmiinne? Pyrittekö toisen levynne kanssa millaisiin myyntilukuihin, listasijoituksiin, arvostelupisteisiin ja fanikannan kasvulukemiin?

Vastaus lyhyesti: Tokkopa sie kainostelet. Annaha lisää kaljii.

Vastaus pitkästi ja kaunistellen: Periaatteessa Stam1nan s/t esitteli yhtyeen kehityskaaren vuodesta 2000 eteenpäin, jolloin vaihdettiin esityskieli suomeksi. Jossakin haastattelussa arvuuteltiin kuinka olimme uskaltaneet otsikoida jo ensilevymme bändin nimellä, oliko tämä loppujen lopuksi sitä ”aidointa stam1naa”? Pysähdyimme miettimään asiaa. Todettakoon että levyn nimeksi ehdotettiin vaihtoehtoa ”Louhos”. Menimme paniikkiin, olimme humalassa, ratkaisuja oli tehtävä. Mielestämme oli osuvaa avata peli suuremman yleisön kanssa kiekolla, joka todellakin esitteli yhtyeen kaikessa kirjavuudessa mutta vain yhden nimen alla.

Debyyttilevytystä kutsuttiin välillä osuvasti ”The Best Of” -kokoelmaksi, vaan harva muukaan ryhmä ryhtyy ensilevynsä sävellystyöhön täysin puhtaalta pöydältä. Helpompaa oli kasata vanhoista jääkaapin jämistä keitos, jota tarjota vieraille alkupaloiksi. Vasta toinen ruokalaji tulisi näyttämään Lemin kokin munat. Niinsanotusti, baby. Yllätysvierailusta ei kuitenkaan ollut kyse, olihan yhtye pätkinyt halkoja yhdessä jo kahdeksan vuotta ennen levytyssopimusta.

Mutta nykyhetkeen… Kotiseudulla, 3000 asukkaan maalaispitäjän sydämessä sijaitsevalla treenikämpillä veivaa varsin rentoutunut nelikko. Stam1nan leirissä tunnelma on vapautunut, ei ensilevyn positiivisen vastaanoton ansiosta, vaan koska nyt on vihdoin mahdollisuus keskittyä kokonaan uuteen luomistyöhön. Tiedämme tarkemmin vahvuutemme ja ennenkaikkea heikoutemme, katsomme tarkasti samaan suuntaan ja ryyppäämme turvallisesti Lappeenrannan yössä, emmekä tien päällä missä lie.

Monenlaista kehitystä on päässyt puolivahingossa tapahtumaan. Poppoomme on aiempaa pitemmin perillä kappaleiden ominaisuuksista livetilanteissa. On oltava selkeyttä ja väkeviä kontrasteja. Nyt löytyy enemmän harkintaa ja suunnitelmallisuutta säv.san.sov.-jutuissa, myös studiotyön ulkopuolella. On tuoreessa muistissa, mitkä koukut purevat yleisöön, mitkä suovat kuulijalle kaljatauon. Mitä huudetaan porukalla, missä vokalisti vonkuu itsekin päin persittä.
Kake, Infernon Tero, Hyrde, Kaikka ja Pexi Tuskassa.
Uuden albumin on syytä olla tyylillisesti edellistä raskastekoisempi, eihän muusikotkaan laihdu vuosi vuodelta. Koveneva maailma vaatii rautaisempaa nyrkkiä persiiseen. Samasta syystä on sanoitusten otettava enemmän kantaa ottavia, henkilökohtaisempia, voimakkaampia, ankarempia. Musiikin tekeminen on kuin huumeiden käyttö (tai pornografian harrastaminen): ”…eihän tääkää oo tarpeeks kovaa kamaa!”

Jotain on kuitenkin säilytettävä entisellään jotta kattaus toimii. Kokonaisuuteen ei survota ainakaan paljoa enempää biisejä. Eikä missään tapauksessa vähempää. On siis rutistettava noin 15, mielellään 17 biisin alkiot valmiiksi. Levyn tekoa varten on reenattava perkeleesti kämpillä, studioon ei olisi syytä lähteä suurimittaisiin sävellyshommiin (vaikkakin laulujen osalta tilanne tulee olemaan melko suuresti tämä, studiosävellys – tässä kuitenkin on kyseessä tietoinen valinta). Biisialkiot tulisi demota kertaalleen, jotta voisi istua rauhassa paistikkailleen, kytkeä cd-levysoitin kotisohvalta päälle ja kuunnella materiaali lävitse, kaukana treenikämpän hämäristä.

Myös ulkopuolisen mielipidettä olisi syytä kuulla – muttei kenen tahansa. Taiteilijan sielu on hauras ja defenssejä täynnä, kuin puuman ja siilin risteytys. On löydettävä luotettava, kokenut ja samankaltaisen prosessin läpikäynyt ammattilainen, joka osaa sanoa juut ja jaat puolivalmiista, alastomista sävellyksistä. Tämä henkilö voisi olla levyn tuleva tuottaja. Debyytin kohdalla tuottaja oli Miitri ”Pitkä-Jussi” Aaltonen.

Sitten on hankittava elämänkokemusta, kirjoitettava kokemuksista sanoja, muutettava ne lyriikaksi, sovitettava biisin rytmiikka/tempo/tunnelma/tarve ja sanojen rytmiikka/tunnelma/sanoma, harjoiteltava niitä, testattava vaihtoehdot, hajoitettava biisit vielä kerran ja otettava ne haltuun. Ja sitten on biisejä vielä harjoiteltava kerran ennen studiota. Ja vielä kerran…

…vaikka silti tulee huomaamaan, miten yksittäiset kappaleet muuntuvat, vaihtavat suuntaa, kasvavat ja luovat ryhmässä kokonaisuuden, jolla on jo ihan oma elämänsä. Vähän kuin tekisi vauvan. Paitsi ettei äitiä ole ja että isiä on viisi. Niin, ja on osattava vastata haastattelijoiden kysymyksiin mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi. Mikäs se kysymys olikaan?

Kysymys uudelleen: Luoko yhtyeenne debyyttilevyn menestys paineita jatkosuunnitelmiinne?

Vastaus uudelleen: Kyllä yhtyeemme juo, kiitos vaan.