Rock'n'roll matkalla kohti Pohjanmaata.

P: Seinäjoelle on pitkä matka. Totesin tämän taasen, kun hyppäsin aamulla lähijunaan, joka veisi miut Lahteen. Lahdessa seuraani liittyivät herrasmiehet Kangasmäki ja Velin jr. ”Sieltä se Lucy jo saapuukin!”, huudahti Kangas-Michael ja viittoi tien varteen. Vi hoppade in ja matka jatkui. Matkaa joudutti tällä kertaa Rex Brownin ja Mark Eglintonin Pantera-aiheinen kirja. Hyvää paskia.

kp: Matka oli pitkä, mutta todennäköisesti yksi kevään paras sellainen, koska bussissa oleva helvetinkone, eli PS3 oli päivitettävänä. Matkalla ei tarvinnut kuunnella ralliautojen ininää, vaan välillä jostain saattoi kuulua ihan oikeaa musiikkia! Olin onnesta soikeana! Ruokapysähdys Tampereelle, josta kyytiin paukkasivat loput Lost Boyssit, eli Jyri ja Emil. Huh huh!

H: Oliko se PS3 päivitettävänä…? Mie muistelisin, että matka Seinäjoelle oli yhtä ralliautoilun juhlaa heti Kouvolasta eteenpäin. Kake näet ajoi itse Lappeenrannasta Kouvolaan saakka. Se oli onnellinen hetki keikkabusseilumme nykyhistoriassa!

kp: Nyt saattoi mennä päivät sekaisin. Ehkä se oli loppumatka Tampereelta Seinäjoelle, joka oli ihanaa.

Stam1nan tekniikan on helppo hymyillä.

P: Perillä oli vastassa peruskuvio: mahtuuko bussi Rytmikorjaamon sisälle asti vai ottaako katto kiinni? Kaken komennosta bussi jäi pihalle, mutta kamat saatiin kuin saatiinkin sisälle! Ihmeellistä! Tsekit oli ja ruokaa oli, mahtavaa! Lämmittelyorkesterikin oli! Onhan näitä!

kp: Soundcheckia odottavan aika oli pitkä. Käytimme ajan hyödyksi keskustellen muun muassa Emma Gaalasta lähes koko bändin voimin. Tapahtuma ja siihen osallistuminen nosti voimakkaita tunteita pintaan, huh huh! Lopulta aikaa oli kulunut niin paljon, että pääsimme soittamaan vasta ”yliajalla”, joten tsekki jäi lopulta lyhyeksi.

H: Kyllä, Emma herätti vahvoja puheenvuoroja. Ilmassa oli oikeaa vaaraa. Räjähdysvaaraa. Bändin pintaliitoisin ja isoyleisöisin esiintyminen edessä! Mutta sitä ennen…

Seinäjoella kummittelee...

P: Keikki oli oikein mainio, jopa keskiverto-Rytmistä parempi. Hienoin hetki oli ehdottomasti Huurun aivoista tullut kananmuna-jumppa, joka sai lähes jokaisen yleisön edustajan liikkeelle, ei onneksi kyyneliin. Tämä oli varmasti oudoin hetki, jonka olen kokenut lavalla. Miehellä on hyvät aivot.

kp: Ai’vot! Keikka oli hyvä. En muista onko Rytmikorjaamolla ollut aiemmin pittikieltoa, mutta näköjään tänään oli. Parissa ekassa biisissä oli erittäin energistä pittitoimitusta ilmoilla, mutta järjestysmiehet tulivat ja katkaisivat homman aika rivakasti. Eipä näille mitään voi. Keikasta jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja täysin improvisoiden vedetty jumppatuokio oli kyllä jotain aivan uutta ja ainutlaatuista. Todennäköisesti myös ainutkertaista.

H: Toivottavasti ainutkertaista – ainakin tässä muodossa. Periaatteessahan tämä oli Kaken masinoima tempaus. Ennen keikkaa, Olkkosen venytellessä, tokaisin, että: ”jos kerta esiintyjät venyttelevät ennen keikkaa, miksei yleisökin”. Josta Kake sitten jatkoi, että: ”Pitäiskö pistää joskus yleisö jumppaamaan kesken keikan”. Encore-tauolle tullessamme, hikisinä, korvamonitorit suhisten ja vinkuen, joku huusi jostakin, että: ”Hei vedetään Lääkkeen C-osa poikki ja siihen se jumppa”. Näillä mentiin takaisin lavalle. No, Lääkkeen C-osaan tultaessa toivoin sydämestäni, että biisi EI menisi poikki. Mutta menihän se. Ja sitten… Kuutisen minuuttia improvisoitua kananmuna-jumppaa.

Verkostoitumista paikallisen bändin kanssa.

P: Hyvä keikki hujahtaa nopeasti ohi ja pian olimmekin suihkussa ja valmiina kylille. Ushkomatonta, mutta tällä kertaa bändin kaikki jäsenet löysivät tiensä paikallisen ravintelin karaokeen. Oikein oli lystikästä!

kp: Jos Kake lähtee baariin, silloin ei peräänny kukaan.

E: … vanha viidakon sananlasku. Se myös voi tulla näin ihan puskista. Seinäjoki ei ollut nimittäin se paikka, jonka puolesta olisin ensimmäisenä lyönyt vetoa Kaken valintana.

H: Rocky-soundtrack, Kaken liidaama bändi karaokeen, talonväen tarjoamat shottilaiset naamariin, a’vot. Näistä pikkuasioista syntyy suuri virta, joka huuhtoo mukaansa järjen pientareet ja normaalin elämän rippeet. Seinäjoki did it again!

Verkostoitumista toistemme kanssa.