Takatalvi yllätti. Keikkabussin renkaat puolitoista tuntia suunnitelmista takana. Mokomien keikkabussin Suomihevi-musiikkivideot. Voi loiri, taas se alkaa.

Team JJ:n Jusbaumin leppuuttaessa kotosalla saimmekin ex-mänttibussiimme todellisen miksaajaneron Helsinginmatkaa taittamaan, Miitri ”Pitkä-Jussi” Aaltosen. Luovutettuani hänelle hetken huumassa vihreän lippalakkini sain hyvän syyn kaapata haltuuni Mokomien uuden vihreän myyntilakin. Tämänhetkinen, Professorilta myöhemmin julmasti takavarikoitu lippalakki on siis itseasiassa henkilökohtaisen Lasetus-kiertueeni kuudes. Kun yhtälöön laskeskellaan mukaan reissuilla revityt, purrut ja häpäistyt t-paidat, on tekstiili- ja vaatetusalan aika tuoda markkinoille Stam1nankestäviä uusia materiaaleja: muuten mennään pahasti miinuksen puolelle! Kevlar-pipo!

Matkaa taitettiin siis Mokomaattorien jättimäisessä asfalttilaivassa. Mobiilin vakiovarustukseen kuului tottakai dvd-soitin: aluksi yritimme katsoa Ramboa, mutta Santtu ei huomannut käyttää diskin kanssa soittimen levykelkkaa – tuloksena naarmutettu Rambo. Sen sijaan saatoimme ilmoille aimo annokset räkänaurua katsottuamme 80-luvun kotimaisia hevimusavideoita. Varsinkin O.S.S.Y.-yhtyeen hittilohkaisu Tanssi Tyttö Barbara jäi lähtemättömästi mieliimme.

Porin Bar Kino tarjosi monipäiselle apinaryhmällemme hyvän leikkikentän mittavine huonekorkeuksineen ja parvineen. Pääyhtyeen soundcheckin päätteeksi jokainen hyräili juuri ensikertaa kuultuja upouusia Mokoman klassikoita, äijät meinasivat niistä jopa muutaman esittääkin (tämähän oli siis Saikkosen, Aallon, Annalan, Hyrkkään ja Hämäläisen ensimmäinen liveveto puoleen vuoteen)! Paskottuamme reilusti housuun kipusimme lavalle, aloimme mölyämään ja toivomaan, että Miitri saisi ruuvattua yhtyeestä edes jotakin hyvää irti.

Roudari/kitarateknikko/yleisnero Jyrin nauttima katkarapukolmioleipä teki tehtävänsä ja miehen oksennettua väkivaltaisesti ruokailun yhteydessä ravintolaan näimme parhaaksi lähettää mies ripuloimaan hotellin puolelle. Näin siis olimme Pitkä-Jussin hyppysissä, vieraalla maaperällä, lainakaapeilla ja peloissamme.

Itse keikkaa oli paikalle saapunut todistamaan komiasti muutama sata päätä, olihan kuitenkin torstai ja kaksi paskaa bändiä. Pienen alkukankeuden jälkeen kontakti massaan saavutettiin ja nivelet löystyivät mukavan veteliksi. Tuttu keikkasetti tarjosi jälleen yleisönhuudatusta, tukkakoreografioita, soolo-osuuksia ja maailman typerimpiä välispiikkejä (”teille siellä parvella mahdollistetaan nyt sitten erilaisen rakkauden todistamista”). Voi loirilairi luu!

Kaikka kääntyi kuitenkin parhain päin ja jopa encore-vouhotuksiin asti päästiin. Vanha kunnon Jaloviinaputeli/Pori -huudatus toimi ainakin melkein parhaasti ja oli aika maistaa voiton malja hotellin anniskeluravintolassa. Ainiin, ja Mokomat oli ehkä parhaimmassa terässä ever baby.