23.06. Juhannusfestivaali Kalajoki

Alaha skargeli rohjustaa 2006 kesäkiertue – keikka nro 7

Ruusunen ajoi täysin sekopäistä kyytiä kohti Kalajokea, Gay-bussin keskinopeutena vaatimattomat 115 km/h. Heräsin kolmesti kusemaan pulloon. Ensimmäinen rakollinen tyhjeni 1,5 litran Rainbow-vesipulloon, jonka suuaukko todettiin kuskin ja Kaikan kanssa ensikädessä vaarallisen pieneksi. Sytkärin ja hirveän repimisurakan jälkeen kusi saatiin turvallisesti ohjatuksi pullon kyljestä sisään. Pullo räiskähti tuossa vauhdissa varsin mukavasti asfalttiin. Seuraavat kaksi satsia ohjasin perus 0,5 litraisiin limpparipulloihin, vaikkakin jälkimmäinen piti annostella puoliksi kolmanteen muovipulloon. Kello oli 06:00 juhannusperjantaina, Ruusunen ja Kangasmäki valvoivat koko matkan ja porukkaa oli sikin sokin bussin tiloissa. Ulkona oli sumuista, sateista eikä yhtään liikennettä. Kukapa vitun hullu siellä nyt ajelisi.

Kalajoen juhannusperjantai jäi kultaisiin muistoihin jo edelliseltä kesältä. Ei nimittäin oltu selvinpäin. Noh, eipä näyttänyt nytkään ennakkomerkit hyviltä, olihan Gay-bussiin jemmattu jo vissiin muutaman reissun raiderit alkoholia varastoksi. Remmi heräili aamukahville tuntia aikataulua edellä Kalajoen ABC:lle ja nautittiin salaperäisen auringon noususta hiekkakenttien takaa.

Pikemminkin karvanoppakansan jättipotiksi luonnehdittava Kalajoki-party avautui tajuntaamme vasta romanialaisen Akcent-yhtyeen keikan aikana. Silti, klo 13:30 louhimme ilmoille hevipaskaa parhaamme mukaan, langattomat soiden ja tukka heiluen 24/7/356/2006. Soundcheckiä lupsutimme astetta rennommissa merkeissä, sillä kitarateknikon poissaolo ei tuntunut enää niin pahalle: olimmehan jo yhden keikan verran onnistuneet piuhojen kytkentää harjoittelemaan. Lava oli totutusti iso, maisema erittäin merellinen ja aurinko salaperäisen sadepilven takana.

Tasan 12 tuntia edellisestä keikastamme aloitimme uuden vedon. Big Brother -sarjasta tuttu jätkäpariskunta spiikkasi maalaispellet lauteille ja louhinta alkoi UKK:sta. Pullot silmissä kiiluen raivosimme tuulisen ilman täyteen melua ja paskaa, kieltä ja silmää ulos tunkien. Pian tunki esiin myös aurinko armas ja saimme lämmitettyä hitusen kohmeahkon possen. Paikalla oli reilu satsi bilehilettäjää ja tusina Stam1na-paitaisia true black metallisteja. Esiinnyimme juosten ja hyppien, savukoneiden luomassa atmoksessa, nahka kireällä ja hikisinä. Eipä!

Kyllähän siinä encoretkin taidettiin vetää, ennen kännikalakeiton maistamista.

Nuoren suomalaisen hevibändin toisen kesäkiertueen juhannusyö… voisimme kertoa paljonkin erikoisia tarinoita tuon kyseisen perjantai-illan tapahtumista, mutta sinne häviäisi mystiikan verho, salaperän utuinen viehätys. Ilmaan jää leijumaan hiekkainen dyynipuhuri, läntisen meren hengitys ja kokon katkuinen huuto.

Minne hävisi basisti? Kuka yritti kieltäytyä kaverikuvasta, koska aurinkolaseja ei ollut saatavilla? Kuka hajotti liukuoven? Ketä kehotettiin lyömään? Ketkä vieraili autossa, laulamassa Lokki ja Poor Knights -kappaleita? Ketä lyötiin vatsaan? Muistaako kukaan Mokomien saapumista keikkapaikalle? Entä Teräsbetonin? Kuka yritti kaataa Bajamajan ja kuka oli sen sisällä? Ketkä olivat sisäkkäin Bajamassa? Kuka sammui aurinkorannalle? Mitä tekivät paloautot backstagealueella? Kenen teinivuosien idoli oli paisunut arvaamattomasti ja aiheutti nyt pettymystä?

Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.