kp: Taas kerran herätys ja lähtö keskellä yötä, eli kymmeneltä. Yritin kellistää bussissa hetkeksi nukkumahommiin, vain huomatakseni täydellisen epäonnistumisen, joten istumahommiksi meni. Älypuhelimet ovat vallanneet myös meidän bussin, joten tämäkin rokkibändi taittaa matkansa hiljaa istuen ja kännyköitä jatkuvasti räpläillen. Jos ei halua viettää aikaansa puhelimeen kahlittuna, vaihtoehtoina on nukkuminen tai juominen. Bussissa ei ole DVD-soitinta ja lukemiseen pystyvät vain jonkinlaiset yli-ihmiset, jotka osaavat sulkea kaiken bussissa tapahtuvan ja bussin ulkopuolelta tulevan möykän pois. Lueppa siinä jotain taideteosta (tai edes Aku Ankkaa), kun ympäriltä tulee pierun hajua, ”kato miun iPhonea” -huudahduksia, syliin kaatuvia tyhjiä tai osittain tyhjiä tölkkejä ja käytävällä ravaavaa porukkaa. Ei onnistu. Silloin täytyy tyytyä suomalaisen maiseman tuijottamiseen, mikä ei aina välttämättä ole ollenkaan huono asia.

Viiden tunnin tuijottelun jälkeen saavuimme Haminaan. Keikkapaikka oli uusi meille, joten pikaisen tiluksien tsekkaamisen jälkeen kömmimme yhdessä tuumin hotellille tuijottelemaan kattoa. Myös tänään respa oli äärimmäisen ”mukava” ja ”ystävällinen”. Jänskää, että molemmat sattuivat samalle ja viimeiselle viikonlopulle. Noh, eihän sitä aina jaksa.

Meillä on ollut kevään aikana niissä muutamissa paikoissa, joissa ei ole talon omaa PA-systeemiä, mahdollisuus nauttia AK-soundin ammattitaitoisesta seurasta. Näin oli myös Haminassa, ja koska AK-soundin jätkät ovat miltei paikallisia, meille tarjoutui saunamahdollisuus AK-Kimmon kotona kuljetuksineen päivineen. Kyllä muuten kelpasi rentoutua hyvällä porukalla, puusaunan lämmössä, vailla kiirettä mihinkään. Flunssaa vastaan taisteleva Kake piristyi saunan lämmöstä sen verran, että keksi meille jälleen kerran huutonaurut kirvoittaneen kesäkiertueen nimen. Ja mahdollisesti nimeen liittyvät reksiviitat, eli rekvisiitat… Kiitoksia Kimmolle saunasta ja kiitos AK-soundin porukalle tästä keväästä!

Illan keikasta oli etukäteen kuulunut muutama varotuksen sana liittyen siihen, ettei paikalla olisi välttämättä kovin paljon porukkaa. Ilmeisesti haminalaiset eivät ole löytäneet Rytmikatin bänditarjontaa viime kuukausien aikana kovin vahvasti, joten juuri ennen keikkaa tullut tieto muutamasta kymmenestä jäljellä olevasta lipusta lämmitti erittäin paljon.

Ja se keikka… Aivan hillitön meininki ensitahdeista asti! Tungos oli helvetillinen, happea ei ollut lavalla laisinkaan ja yleisö riehui ja bailasi kuin viimeistä päivää. Settiin otettiin viimeisen illan kunniaksi muutama keväällä harvoin tai ei laisinkaan soitettu kappale, jotka antoivat oman piristeen keikkaan ainakin soittajan näkökulmasta. Muurin turailua lukuun ottamatta keikka tuntui menevän sekä soitannollisesti että varsinkin fiiliksen puolesta aivan nappiin, joten tähän oli aivan helvetin mahtavaa lopettaa hieno kevätkiertueemme. Villikortilta tuntunut ja varottelevia ennakkokuvia muodostanut Hamina yllätti täysin positiivisuudessaan. Toivon mukaan tänne on mahdollista tulla joskus uudestaankin!

Kiitoksia kaikille kevätkiertuetta edistäneille tahoille ja ihmisille, keikkapaikoille, meidän tekniikalle ja kaikille teille katsojille, jotka raahauduitte ilta toisensa jälkeen meitä katsomaan ja kuuntelemaan. KIITOS! Myö huilataan nyt hetki, mutta vain hetki, koska sitten alkaa paneutuminen uusiin juttuihin. Nähdään kesällä!

P.S. Joku kuva ois kiva.