Kaikka: Keikkareissuun lähdettiin melko aikaisin, koska oletimme Keitale Jazz -festareiden olevan tietenkin Keiteleellä. Hämmästys olikin suuri, kun Jusbaum sai aamulla seuraavanlaisen puhelinsoiton:

J: ”Jussi”
X: ”No täällä on herra X Keitele Jazzeilta, oottekos työ mihin aikaan tulossa tänne Äänekoskelle?”
J: ”…”

Mutta mikäpä tässä. Oli hyvinkin mukavaa matkustella vailla mitään kiireitä ja saimmepa pitää vielä hyvän ruokapaussin kesäisessä Jyväskylässä.

Hyrde: Neljän päivän rymyreissu alkoi leppoisasti virtaavan veden ääreltä Äänekoskelta. Flunssasta ei vielä ollut tietoakaan, joten sain tartunnan hyvin suurella todennäköisyydeltä joltain Teräsbetonin jäseneltä. Kiitti vaan, soturit!

Kaikka: Keikkipaikka järven rannalla oli vallan kesäinen ja hyväntuulinen. Itse keikasta ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia, paitsi se, että keikkapaikan sijaitessa Jyväskylän kupeessa olisi siellä luultavasti edes muutama ihminen meitä vaklaamassa.

Hyrde: Koska festivaali ei ollut ilmeisen perinteisesti mikään heviorgimus maksimus, oli taas mukava vähän ravistella porukkaa läpikotaisin agressiivisella meuhkaamisella. Ilmeet ja reaktiot on aina ilahduttavia. ”Mikähän nappi tuolta on jäänyt ottamatta” tai ”missä on lähin ambulanssi” tai ”mihin oksentaisin tämänpäiväisen lohikeiton” kaikui teltan seinistä kuin Papan Marshallin Echo Boost DGX-100!

Kaikka: UKK-introna, Ristiriidan vingutukset peliin, biisi käyntiin ja mellakka-aita nurin samantien! ”Jesh, kyllä namä ymmärtää hevin päälle”, ajattelin ja riisuin riikinkukolta kolmet sukat. Keikka oli siis erittäin mainio ja täynnä vauhtia ja vaaratilanteita.

Kaikka: Olimme tehneet jonkinlaisen kollektiivisen päätöksen tämän illan/päivän alkoholinkäytöstä, joten toisin kuin normaalisti keikan jälkeen, pidimme alkoholin juonnin sijasta jalkapalloturnauksen bäkkärin ruohikolla. Hiki tuli -uudestaan!

Hyrde: Kauden vähälukuisiin välittömiin hotelliuniin siirtyminen oli todellisuutta, kuppi kuumaa ja äkkiä petiin. Edessä oli tunkkainen putki.

Kaikka: Näin miekin aattelin, mutta pakkohan se oli vielä käydä iltakaljoilla Jusbaumin, Oksun ja Echmilin kanssa kerta tänne asti oli tultu. Kannatti. Haimme tuoppien jälkeen hyvät pitsat (päivän viides iso ateria) ja seurasimme kävelymatkalla hotellille, kuinka joku paikallinen idiootti ajoi kevytmoottoripyörällä tuhatta ja sataa keskustassa poliisit perässä. Toivomme ettei kellekään sattunut mitään.