24.05. Oulu 45-Special

KUNNON MENOA – kevät 2006 keikka nro 6.

Neljä keikkaa edessä. Nyt pelottaa ja vähän rankasti…

Keskiviikko alkoi osaltani klo 06.00 aamulla herätyskellon sointiin ja sängystä pääsin ylös 6.45 kun Jussi soitti että Gay-bussi on vajaan kymmenen minuutin päästä hakemassa miuta. Aamupala, eli lasillinen Finrexinia naamaan ja autoon Jyrin ja Jusbaumin kanssa kohti Lemiä, josta kyytiin hyppäisivät rumpali-Kake ja spesiaalina tätä reissua varten kuskiksi ylipuhuttu Timppa. Hyyryne tulis Mikkelistä ja Olkkone Jyväskylästä kyytiin. Valomies Leinone joutui valitettavasti jäämään kotiin lepäämään flunssan takia.

Syy aikaiseen lähtöön johtui siitä, että Oulun soundcheck saisi kestää ainoastaan kuuteen asti. Ajomatkasta ei ole hirveästi kerrottavaa tai muistettavaa, koska aloitin aamulla klo 7.30 hieman vajaan Jägermaister pullon tyhjentämisen ja sammuin autoon n. klo 12.00 Jekku-pullo tyhjänä ja puoliksi juotu Makkispullo kainalossani. Syy tähän oli tekemisenpuute ja se fakta, että pystyn nukkumaan liikkuvassa kulkuneuvossa ainoastaan sammuneena. Aika fiksua, vai mitä?

Soundcheckit hoidettiin ajallaan alta pois ja lähdettiin hotelliin nukkumaan. Kahdeksalta takaisin keikkapaikalle syömään ja valmistautumaan illan ennakkoon loppuunmyytyä keikkaa varten. Keikkapaikalle tullessamme ihmisiä oli jo jonottamassa ovella, mahtavaa! Ilmassa alkoi olla suuren urheilujuhlan ja pienen jännityksen tuntua. Oulussa on aina ollut mukava soittaa ja odotukset olivat tälläkin kertaa hyvät.

Keikan oli tarkoitus alkaa 22.00 ja noin varttia ennen aloittamista oululaiset huutavat kovaan ääneen bändin nimeä, voi loiri! Bändi oli vireessä, vaikka osaa porukasta jännitti rankasti. Keikka starttasi kevään keikoilta tutulla herätyskellolla ja UKK:lla. Ja siitä lähti! Voi Flöörä sitä huudon määrää joka lähtee nelivitosen yleisöstä. Tällä keikalla huomasi myös että ihmiset ovat ehtineet tutustua uuteen levyyn paremmin, koska yhteislaulu kaikui railakkaasti pienessä mutta sitäkin tunnelmallisemmassa rakennuksessa. Keikalla soiteltiin uutta ja vanhaa ja oululaiset todistivat Kaken jazz-taituruutta, kun mies louhi erikoisen rumpusoolon ilmoille. Yleisöstä oli kuulunut soolon jälkeen kommentti, jossa rumpusoolon väitettiin olevan muusikoille kohdistettu. Voi olla… Mutta oli miten oli, niin yleisö jäi 13 kappaleen jälkeen vielä sen verran janoiseksi ja nälkäiseksi, että Lemin avohoitopotilaat pääsivät louhimaan vielä pari biisiä ilmoille.

Keikan jälkeen pikainen roudaus, koska aamulla ryhmää odotti aikainen lähtö kohti Mikkeliä. Osa porukasta jäi hotelliin tarkistelemaan kaapeli-TV:n yöllistä tarjontaa samalla kun osa oli tutustumassa Oulun yöelämään aiheuttaen ihmetystä ja kummastusta. Keikasta jäi koko bändille hyvä fiilis, Oulu osoitti voimansa taas!